maanantai 15. kesäkuuta 2015

Mustetta hullun sormenpäissä ja roskakori täynnä

Nappasin tämän postausaiheen ystäväni blogista. I hope you don't be angry to me... x3
Teki mieli kirjoittaa itsestäni kirjoittajana. Olen itseasiassa kirjoittanut aktiivisesti kohta vuoden, sillä kun viime vuonna liityin Tarinatylypahkaan aloitin kirjoittamaan ensimmäistä fanficciäni, Lisa Wintherin tarinaa. Se ensimmäinen osa... En muistanut edes kirjoittaa Tylypahkaa isolla................

Nyt tarinana ovat edes kohtuullisen hyviä :D vai? Olen täysin amatööri kirjoittaja, joka ei osaa äidinkielen kaikkia sääntöjä, ei jaksa kunnolla korjata kirjoitusvirheitä ja joka ei edes muista hahmojensa hiusten värejä... (Kyllä, huomasin jossain vaiheessa, että ai kappas hahmoni hiustenväri on muuttunut ruskeasta mustaksi) Mutta ängen aika usein tarinoihini jotain ennustuksen/runon/laulun pätkiä. Varsinkin lauluja on ihana kirjoittaa ja sen huomaa esim. Cloverin tarinasta :)

Tällä hetkellä en oikein kirjoita, kuin Harry Potterfanficcejäni, sillä minulla on miljoooona ideaa, mutta ei oikein pitkäaikaista kiinnostusta yhteenkään tarinaan... Usein kirjoitan prologin, mutta en saa enempää aikaiseksi. Ja tarvitsen hyvät ja pitkälle kehitetyt hahmot, että pystyn jotain järkevää kirjoittaa.
Hahmoni luon todella nopeasti, sillä varsinainen hahmo syntyy vasta tarinan kirjoittamisen yhteydessä. Juonenkin keksin yleensä sitä mukaa, kun sitä kirjoitan. Työstän hahmojani pitkään... ja ne ovat täysin valmiit, vasta kun tarina on valmis. Yleensä keksin hahmot seuraavalla kaavalla:

Ikä:
Hiustenväri:
Silmien väri:
Luonne:
Mitä yleensä pitää päällään:
Nimi:
Jotain muuta:

Joo, nimi tulee keksiä vasta aivan lopussa, sillä hahmo yleensä ilmoittaa milloin nimi sopii ja milloin se ei. (Kaikki pitävät minua hulluna, jos eivät vielä niin kohta)
Hahmoni ovat varmaan tärkein osa tarinaani, sillä kehitän aina juoneni niiden ympärille, enkä toistenpäin. Yritän luoda hahmoihini jonkinlaista syvyyttä ja hahmoni, yleensä ne elävät omaansa elämäänsä.
Sitten, kun hahmot ovat suunnilleen valmiit (viidentoista minuutin päästä, sillä en jaksa keksiä yleemsä niille valmiiksi mitään ihmeellistä) alan kirjoittamaan tarinaa. Jotain vain, yleensä siitä tulee jotain :D

Nyt olen näköjään puhunut vähän asian vierestä....

Minä kirjoittajana... Kirjoittaminen on minulle harrastus, mutta olisihan se siistiä nähdä nimensä kirjailijana painettuan kirjankannessa. Se jää nähtäväksi, sillä jotkut (harvat) väittävät minun olevan olevan hyvä kirjoittaja. Sitähän sanotaan, että 10 000 tuntia pitäisi harjoitella, että olisit jossain oikeasti hyvä. Kirjoittamisessa - 10 000 sanaa on oikeasti hyvin hyvin vähän.
Eniten pidän fanficcejen kirjoittamisesta, romantiikasta (t. ihminen, joka ei osaa kirjoittaa enää kunnolla tarinaa, jossa ei ole rakkautta) ja runojeni väkertämisestä. Myös fantasiaa on kiva kirjoittaa! <3 En väitä olevani hyvä kirjoittaja, mutta pidän siitä. Sillä, minä olen en ole loistava kirjoittaja.
Pidän kirjoittamisesta, koska rakastan lukemista. Siinä on vain yksi huono puoli, mitä enemmän luet, sitä enemmän et omasta mielestäsi osaa enää kirjoittaa "mitään uutta", koska:

Hei, tää oli tässä kirjassa!
Nyt mä keksin!! Eikun, miksi tää kuulostaa niin tutulta?
Jos mä yhdistäisin nää kaks lempijuonen käännettä...
Hmm... onkohan tälläinen jo kirjoitettu?

Ja toistan myös itseäni. Pahasti. Ihastun johonkin tiettyyn aiheeseen ja se on sitten kaikissa tarinoissai...
Yleensä kirjoitan pelkästään tabletilla, jokus puhelimella. En omista konetta. Ja tabletilla kirjoittaessa tunnen olevani lähellä tarinaa, se tuntuu paremmalta, eikä niin etäältä, kuin esim. koulun kirjoitelmat koneelle kirjoittamina.

Mutta tälläistä tänään! Tuli tuossa äsken pohdiskeltua, että ei kai kukaan koe blogini lukemista pakkopullaksi? (koskee ehkä eniten ystäviäni) mutta eihän...? Sillä, saatan ehkä vähän tuputtaa näitä postauksiani kaikille turhankin innokkaasti. Jos joku nyt kokee, että lukee tätä velvollisuuden pakottamana, eikä omasta tahdostaan lopettaa heti!!! En todellakaan halua, että te harvat lukijani luettu tätä, koska teidän "täytyy." Ei. Teidän ei ole pakko.

4 kommenttia:

  1. Mmm, pitäisiköhän minunkin joskus tehdä tällainen postaus? Minulla on tuo sama: hahmon nimen keksin usein vasta lopuksi, ja sen täytyy sopia henkilölle! Ja jos luen jonkun kirjan, sen aiheista saan ideoita omiin tarinoihini. (Jotka ei kyllä välttämättä koskaan muodostu :'( Mutta kirjoitan ne ylös.)

    Voi Lizaahh... En ole huomannut, että yrittäisit syöttää blogiasi lusikalla suuhuni. Blogisi on yksi lempiblogeistani, enkä todellakaan aio lopettaa sen lukemista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi! Ei se Al varmaan suutu, vaikka me ryöstämme hänen postausaiheensa :D Mulla taas on ongelma, että unohdan kirjoittaa ideani ylös...
      Miksi kaikki sanovat minulle aina "Voi sua.." ect. *kimittää pienellä äänellään koko maailmalle* Mä en ole pieni, vaikka kaikki saavatkin mut tuntemaan itsensä pieneksi sanomalla noin..! :D
      Huva huva, tuo on ihana kuulla! :) <3

      Poista
  2. Lix, voi sua ei tarkota että sä olisit pieni. Mulle on ainaki syntynyt tapa sanoa "Voi sua" tarkottamatta sillä kuitenkaan sitä, että alentaisin toisen ihmisen itteäni alemmalle tasolle tai että tarkottasin sun olevan mitenkään pieni. :D Ei, se on vain sellainen... Lausahdus, ei sillä ole tarkoitus mitenkään loukata.
    Ja sitten tuohon kirjoittamiseen... Kirjoitusvirheitä et jaksa korjata ehkä vielä, mutta kun sä kehityt niin niitä ei enää niin paljoa tuukkaan. En mä alkuaikoina itekään välittänyt suurimmin sen tarinan oikeinkirjallisuudesta vaan ainoastaan siitä, että mikä se tarinan juoni on. Nykyään kaikkien hahmojen suunnittelun, juonen kehittelemisen ja kirjoittamisen lisäksi kiinnitän huomiota virheisiin. Mutta ei se ole rikos, jos ei virheitä korjaile. Mutta olisihan se suotavaa, jotta lukijalle tulisi mukavempi kokemus ja tuntuishan se sustakin varmaan kivemmalta, kun ei olisi virheitä siellä täällä.
    Aiheiden toistamisessa ei ole mitään vikaa. Mullakin on tuo sama, että haluan tarinoihin rakkautta! :D Aiheiden toistamisen on ihan hyvä juttu. Siitä ainakin huomaa, millaisten tarinoiden kirjottaminen on sulle tavallista ja millasesta tyylilajista sä tykkäät kirjottaa ja lukea.
    Ja sitten tuohon, että ideat ovat kuin kirjoista... Kirjoista on hyvä ottaa mallia, ei tietenkään aina mutta ei se pahakaan ole. Jos sun idea kuulostaa siltä kuin siitä olis kirjoitettu jo joku kirja, niin ei se haittaa. Jos sä haluat ja tykkäät kirjoittaa siitä niin samapa se. Kirjoista voi saada hyviä ideoita omiin tarinoihin. Toki jos sä kopioit sen kirjan juonen täysin samanlaiseksi omaan tarinaasi niin sitten se alkaa vaikuttaa jo matkimiselta, mutta voihan niitä kirjojen juonia ja ideoita aina muokata omanlaisiksi ja sellasiksi mistä sä ite haluat kirjottaa.
    Niin, ja innokkuus ei haittaa. Mainostanhan minäkin että blogissani on uusi postaus. Se ei tunnu musta pakottamiselta, mutta hyvähän se on kun kysyt rehellistä mielipidettä, koska se voi joistakin tuntua pakottamiselta ja "lusikalla suuhun tunkemiselta" :D Mutta ei, tää sun blogi on yks mun lempiblogeista (kuten Vällylläkin näköjään) joten en lue tätä mitenkään velvollisuuden takia! :D
    Hups, tulipa tästä maratoonikommentti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes... Mä tajuun sen, mutta silti se saa mut tuntemaan itseni todella pieneksi :,)
      Maratoonikommentit on kivoja! Juu, tuo kaikki sun höpöttömä kirjoitusvirhe ja matkimis jne jne-juttu on selvä ja samaahan mieltä tossa kutakuinkin taidan olla :)
      Jee! Huva huva, että luet tätä mielelläsi <3

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.