tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hymy, joka kätki taakseen tarinan




Jotenkin tuo fiilis tuntuu katoavan, vaikka naamallani viipyilee vielä pieni hymy. Hymy, joka kertoo onnellisesta fiiliksestä. Vielä ihan vähä aika sitten mä inhosin käyttää sanaa fiilis, se tuntui niin teennäiseltä. Tunne, kuulostaa aidommalta. Itse asiassa mä inhoan edelleenkin sanaa fiilis... mutta käytän sitä kuitenkin.

Jalat ovat märät ja kylmät järvestä. Mieli on korkealla, niiden vihreä lehtisten puiden latvuksissa, korkealla sinisellä taivaalla, joka on juuri oikean värinen. Ei liian kirkas eikä liian hailean vaalea.

Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan lenkkareiden rahina, niiden osuessa mudan ja ruohon peittämälle hiekkatielle. Linnun laulu, se kuuluu metsän hiljaisuuteen. Ei liikenteen ääniä, ei mitään. Vain minä ja järven ranta metsineen. Miksi murehtia huomisesta, miksi miettiä eilistä? Miksi ylipäätään vaivaan mieltäni turhanpäiväisillä pikkuasioilla elämästä? Me olemme tässä ja nyt.

Aurinko ei ole vielä laskenut, mutta se ei enää paistakkaan. Viimeksi minulta kysyttäessä lempivuorokauden aikaani vastasin yö, sillä ajattelin ihanaa lämmintä vuodettani ja unia. Nyt vastaukseni on sama, mutta sen takia, että kesällä minun yöhöni kuuluvat lukeminen, auringonlaskut ja -nousut. Yö. Jos voisin yhden asian maailman yliluonnollisista asioista hallita, niin se olisi ajan hallitseminen. Silloin voisin pitkittää öitä.
Auringon laskut ovat kauniita, mutta oikeastaan se kaunein asia ei ole aurinko, vaan taivas, järvi ja muu tausta. Sen minkä aurinko värjää. Se luo auringosta maagisen. Ei itse aurinko vaan, se mitä se luo ympärilleen.

Minun oli pakko kiskoa mustat muiden mielestä niin rumat lenkkarini jaloistani pois. Mä en enää inhonnut niitä kenkiä, mä pidin niistä. Juuri, sen takia, että kaikki haukkuivat niitä. Ne saivat oman tarinansa. Ja siksi niitä tuli rakastaa, etteivät ne tuntisi itseään yksinäiseksi, vaikka niitä haukuttiin äitiyskenkien näköisiksi. Ei se ole niiden vika. Niiden läpi piti nähdä, eikä tyrmätä niitä, vain siksi, että ne eivät olleet muodikkaat tennarit. Ne ovat minun mustat lenkkarini. Eivät ne uudet ja kirkkaan väriset siellä kaupan hyllyssä.

Hiekka pisteli jalkapohjissani, en välittänyt. Välitin ainoastaan, tunteesta, että voisin käpertyä soutuveneemme pohjalle ja katsella tähtiä koko yön. Tunsin vihdoin löytäneeni hetkeksi sen rauhan, josta niin paljon puhutaan. Enkä minä löytänyt sitä etsimällä se tuli luokseni, kun vain avasin silmäni ja katsoin ympärilleni.

Katsoin järven peilin kirkasta pintaa, puiden välistä pilkottavaa taivasta. Nyt en kääntäisi katsettani alas. En. En kiinnittäisi huomiota oven hakaan, joka kilisi liikaa, en ärsyyntynyt kun kuulin lintujen mekastusta tai kimalaisen surinaa.

Kävelin vain eteenpäin. Mutta en pois, vaan kotiin. Vanhoille polkuna kulkeville kiville astuessani, tajusin, että minun pitäisin huuhtoa jalkani järvessä. Myöhemmin tuntui, siltä kuin olisin hylännyt kauniin hetkeni, sillä nekin märät jalan jäljet, jotka jätin terassille kuivuvat aamuun mennessä. Jäljellä olisi vain tämä teksti ja pieni muisto.

~ Lisa, 22.6 klo 22.16

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen teksti... Kaunis :) Minullekin tulee tuollaisia hetkiä että haluaisi kuvailla ympäristöään täydellisesti ja muistaa aina juuri sen hetken. Ja palata siihen takaisin...

    En tiedä tykkäänkö sanasta fiilis. En keksi sille yhtä hyvää synonyymia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen se oli tosiaan, mutta kiitos! :)
      Ympäristön kuvailu on hankalaa, mä ainakin kiinnitän liian vähän huomiota ympärilleni...

      Fiilis olisi vähän niin kuin kevyt tunne, sellainen henkäys, kun taas tunne on jotenkin vähän raskaampi ilmaisu.

      Poista
  2. Aww miten ihanan tunnelmallinen ja maaginen postaus. :3 Pystyin jostain syystä kuvittelemaan itseni sun kanssa tuohon hetkeen :3 Ja musta fiilis on vähän semmonen enemmänkin nykysana, tunne on se alkuperänen jolle on sitten vaan keksitty lainasana englanninkielen sanasta feel/feeling. Jjotenki ite tykkään enemmän tunne-sanasta, se on paljon suomalaisempi ja fiilis kuulostaa enemmän... No, lainasanalta joka se onkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos :3 Kivaa, että pystyit :3
      Jep, tunne on minun makuuni parempi sana :D

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.