torstai 14. toukokuuta 2015

Ystävyydestä

Taas näitä minun hienoja avautumisia... tällä kertaa asia koskee ystävyyttä ja sitä, kun se menee liian itkälle.

Ystävät ovat minulle tärkeitä ja sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voin olla huoletta oma itseni ovat mm. Pearl Clover <3 Ystävät ovat ihmisiä joille voin puhua, joiden kanssa voin keskulla lähes mistä asiasta oli se sitten suomenkielen yhdyssanoista, kuin ystävyydestä ylipäätänsä. Netti ei rajoita ystävyyttä, päinvastoin se lisää sitä, sillä olen saanut aivan ihania ystäviä ja kavereita netistä! Voin huoletta höpöttää kaikille ystävilleni, olivat he sitten netissä, s-postissa tai oikeassa elämässäni. Ystävät ovat minulle oikeasti rakkaita ja vaikka heitä minulle ei ole minulla niin paljon niin ne "harvat ja valitut" ovat ihania ihmisiä :)

Sitten tulevat kaverit, eli ihmiset joiden kanssa juttelen mielelläni, joiden kanssa tulen hyvin toimeen, mutta joiden kanssa en ehkä ole jostain syystä niin läheisiä. En tiedä oikein miten muut lajittelevat ystävänsä, vai lajittelevatko ollenkaan, mutta minä olen vain jakanut ihmiset näihin kahteen kategoriaan, vaikka eihän tällä ole mitään merkitystä! Ihmisiä ei oikeastaan pitäisi lajitella ja siksi esim. inhoan kaikkea "bff 4ever"-juttuja, kun se, että nostaa yhden ihmisen ehkä hieman muiden yläpuolella ei mielestäni toimi, kun minusta tuntuu, että sitten muut ystävät saavat vähemmän huomiota. Ehkä olen väärässä, ehkä en, mutta tämä on mielipiteeni.

Ja sitten päästään näihin tunteisiin, joiden takia kirjoitin tämän postauksen.
Jos tuntuu, että jotkut pitävät minun sietokykyäni todella pitkänä ja sanovat minulle kaikkea, joko ajattelematta tai kenties sillä perusteella, että "No, et sä luokkaannu. Sähän oot mun kaveri." Niin, kaveri. En sydänystävä ja hyvät ihmiset, herätkää minullakin on tunteet! Ja jotenkin tuntuu, että tämä kaikki on helpompi laittaa näkyviin nettiin, kuin puhua sillä aina kun yritän puhua jollekkin tuntuu, että kukaan ei kuuntele tai sitten saan aloittaa puhumisen, kun olen sitä kolme kertaa ensin yrittänyt aloittaa. Ja sitten, kun joku kysyy, että no haluanko puhua niin päähän ei tule mitään syvällistä puhuttavaa tai yleensä ei tee silloin mieli avautua tunteista, kun sitä on jotenkin hieman hankala aloittaa, kun ei tiedä mistä aloittaa... (hui kamala, miten pitkiä lauseita)

Niin. En minäkään ihan kaikkea suoda toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eniten häiritsee, kun jotkut haukkuvat kavereitaan ja siinä on aina se hiuksen hieno raja, milloin talletan sen loukkauksena ja milloin vain nauran ja ohitan sen leikkimisen haukkumisen. Ja sekin, kun esim. jos joku haukkuu minua nössöksi, tekee mieli purskahtaa itkuun, mutta kun joku sanoo friikiksi sanon vain vastaan tai nauran ja myönnän sen olevan jossain määrin totta. This feel so weird...

Ystävyyttä ei pitäisi käyttää väärin, eikä sen varjolla pitäisi loukata ketään. Ystävätkin ovat ihmisiä, koska vaikka välillä alkaa tuntua, että jotkin ystävyyssuhteet alkavat tympiä ja pitäisi päästä elämässään eteenpäin. Mutta sitten ja onneksi, tajuaa, että ihmisiä ei voi noin vai hylätä, varsinkaan jos toinen uskoo vielä ystävyyteen. Jotkin ystävyyssuhteet tuntuvat kuivuvan karille, osa pysyy hengissä koko elämän ajan. Ihmiset muuttuvat, kasvavat erilleen, suuttuvat toisilleen ja tai unohtavat toisensa.

Myönnän, että itsekkin saatan vahingossa sanoa jotain mitä en tarkoita, mutta yleensä huomaan, kun joku luokkaantuu... En tiedä, osaanko kätkeä tunteeni niin hyvin, vai eikö kukaan oikeasti jaksa katsoa ihmisiä nähdäkseen ihmisen sellaisena kuin hän on...? Vai onko se muka niin tavallista, että olen kyyneleet silmissä koulussa... okei, minulla kyllä nousevat kyyneleet helposti silmiin, sillä itkeminen on minulle tapa purkaa niin turhautumista, kuin kipuakin, oli se sitten fyysistä tai henkistä...

Ystävyys, mikä sen määritys on? Siitä en ole varma, mutta toivon tämä postaus herätti teissä jonkin tunteen poikaisen, jotka luitte tämän. Tarkoitukseni ei ollut luokata ketään tämän syvällisen aamu seitsemältä kirjoittamaan aloitetun postauksen aikana.

4 kommenttia:

  1. Minä en oikein tiedä, miten lajittelisin kaverini, koska kuitenkin jotkut on kivoja (esim. luokkakaverit) mutta en vietä heidän kanssaan paljonkaan aikaa... Se on kyllä ärsyttävää jos joku loukkaa huomaamattaan, mutta esim. tuota 'kaveri'-sanaa käytetään nykyään myös ystävänkin merkityksessä (ainakin minä käytän puhuessa). Niin, kavereita ei saisi haukkua, mutta ehkä niillä jotka haukkuvat ei sitten menekään niin hyvin niiden kanssa kuin luulisi... Ja kiitos, sinäkin olet hyvä ystäväni, jonka kanssa voi jutella niin monista asioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, itse en käytän myös puhuessani sanaa kaveri, mutta silti jaan hieman ihmisiä ystäviin ja kavereihin... :) Kiitos, meillä on kyllä ollut niin mielenkiintoisia keskusteluja :D

      Poista
  2. Ihana postaus. :3 Jostain syystä en osaa oikein sanoa mitään, sä omassa postauksessasi sanoit kaiken tarvitseman. Mäkin saatan ehkä hieman jakaa ystäviä kavereihin ja ystäviin, mutta mulla ei oo mitään tiettyä "sääntöä" siihen, että ketkä on kavereita ja ketkä ystäviä. Säkin oot tosi ihana ystävä ja sun kanssa voi jutella ihan mistä vaan ja me tullaan varmasti juttelemaankin xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!! :3 Kyllä, niin me taatusti tulemme puhumaan x)

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.