perjantai 8. toukokuuta 2015

Rakastuminen ensisilmäyksellä ja muutama runo

*kuuntelee tätä kappaletta uudelleen ja uudelleen*

Olisihan minulla vaikka kuinka paljon erilaista postattavaa, mutta en oikein tahtonut löytää aikaa tällä viikolla kiitos koulun ja muun elämän.

Ensinnäkin sain vihdoin kevätjuhlamekkoni!! Tälläinen ihana sinivalkoinen Closetin mekko, johon rakastuin ensisilmäykselle <3



Tämän mekon lisäksi oli kaksi asiaa, joita pohdin tällä viikolla. Toinen oli Ellenin postauksessa se, että kuvaili itseään heittelehtiväksi runokokoelmaksi. Aloin itse miettiä, miksi kirjallisuuden osaksi minä kävisin.

Ensimmäinen ajatus oli lyhyt nuorten romaani, mutta sitten keksin! Kävisin parhaiten nettiin kirjoitetusta lyhyehköstä fanficcisarjasta, sellaisesta ei niin tarkan päälle, vähän oikeinkirjoitetuksesta lipsuneesta tarina-sarjasta, joka olisi tuttu noin päällisin puolin, (eli fanficci, kaikille tuttu ulkokuori...) mutta sisällöltään kuitenkin täysin eri. Sieltä täältä hieman amatöörimäinen, osaksi onnistunut ja hyvinkin syvällinen, osaksi nopeasti kokoon rustattu kappale. Sellainen kirja/tarina minä olisin.

Toinen asia, jota alon pohtia oli (yllätys yllätys) ihastuminen... Voiko se todella olla niin ohi menevää? Juuri kun alat olla varma tunteistasi, niin ihastuksen kohde vaihtuu, tai ainakin vanha ihastus haalistuu...

Tällä viikolla kirjoittelin jostain syystä paljon runoja, jotenkin näitä vain pursusi mieleen... Samankaltaisia, mutta tässä muutama:

Ei paikal' ristinsielua,
ei savua, ei tulta.
Vain tuhkaa,
ja minä.
Keskellä hävitystä.
Elossa,
mutta toisaalta
niin kuolleena.
Yksin,
tuhka seurana,
kuolema läsnä.
Harmaata.
Savun hajuista.
Tyhjää.
Ja minä.

Elämä on uhkapeli,
voit korottaa,
hävitä,
tai voittaa.
Pelikortteina ovat valintasi,
panoksina tekosi
ja pelin pyörittäjänä kohtalo.
Noppina toimivat ajatukset,
moraali on pokerinaamasi,
elämän etiikka huijausyrityksesi.
Elämä on uhkapeli,
sen joko voittaa
tai kaiken menettää,
rahansa häviää.

Se kaikki mitä
on joskus ollut minä
haihtuu nyt ilmaan.
Katoaa tomuksi tuuleen,
johtuu veteen,
maatuu multaan,
liekkeinä palaa.
Sieluni etsii,
valheitteni joukosta,
sitä totuutta.
Polkuni,
ei koskaan
ole suora.
Nyt joka askeleella,
saan naamaani oksan,
kenkääni kiven,
sydämeen ruusun piikin.
Polkuni on ylämäkeä,
kiertoteitä,
tyhjiä kenttiä,
joiden läpi minä vaellan.
Ja muistoni kerään,
ottaen itseeni uuden ruoskan iskun,
uuden viillon,
myrkytetyn veitsen
tai lyönnin.
Sillä nykyään on vain minä,
valheet, kivinen polku,
ja kipu.

Päivän lause, tai itse asiassa laulun pätkä: "Kun se ääni mun päässäni soi, se mut hulluksi miltein toi. Se ääni alkoi, kun sä katsoit muhun, silloin kun mä vilkaisin suhun."

4 kommenttia:

  1. Toka runo on paras! Ja ihana mekko :) Joskus niinkin käy, että ihastus vaihtuu hyvin nopeasti. Se on vähän outoa, kun juuri on ajatellut, ettei voi koskaan lakata pitämästä aiemmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ja niin on <3 Jep, niin käy, mutta tuo viimeinen ei pidä paikkaansa minun kohdalla, kun ajattelen, että kyllä se ihastuminen menee ohi ja hipuu...

      Poista
  2. Ihana toi mekko! Ja toka runo oli mustakin paras :) Toi eka oli haikea, mutta miksei saisi kirjoittaa haikeitakin runoja, vaikka eläisikin onnellista elämää? Niinhän mäkin välillä kirjoitan, eikä mulla silti mikään huonosti mee. Runojen ei aina tarvi kertoa omasta elämästä vaan voi vaan eläytyä joihinkin tunteisiin ja kirjottaa niistä.
    Ihastuminen ei välttämättä ole ohimenevää. Joskus se on, ihastukset vaihtuu, mutta oot oikeessa siinä ettei se aina lopu ja hiivu. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Samaa mieltä olen kanssasi, ei runojen tarvitse kertoa aina omasta elämästä :)
      Jep.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.