lauantai 23. toukokuuta 2015

Dreamdiary Part 3

9.5-10.5 välinen yö
En muista koko unta kovinkaan hyvin... olin taas jossain töissä. Pomosta en muista muuta kuin, että hän oli vaaleatukkainen, tasaisesti ruskettunut ja hän vinkkasi minulle sinistä silmäänsä.
Olin kai sihteerinä, koska tein jotain hommia koneella, mutta me olimme kyllä kuvataidekouluni yhdessä luokassa, sillä seinällä oli niitä viisi-kuusivuotiaiden eläin maalauksia...
Ja jotenkin minusta tuntui aamulla, että minä en olisikaan oikeaati ollut sihteerinä, vaan pomoni kiristi minua jollain saadakseen minut tekenään työnsä...

13-14.5 kirjoitettu helatorstain aamuna
Vapaapäivä koittaa ja minä näin unta - kouluruokailusta, tai sen nyt muistan unestani...
Meillä on kai jonkinlainen juhlaruokailu, ehkä vapun kunniaksi en ole varma, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni haen lisää salaattia ruokailussa, paitsi etten ihan mitä tähänsa salattaatti! Porkkanaraaste on kellertavän vihertävää ja siihen mukaan sotketut anaksan palat ovat vaaleansinisiä!
Ja ilmeisesti meillä oli jotain jälkiruokaa, sillä leipäkotin vieressä on teräslautasella pieniä kakkupaloja, jotka ovat puolisenttiä paksuja ja omani on sisältä liila. Eikä siinä vielä kaikki. Kakkupalat on keihästetty pinkeillä sulilla koristettuihin puisiin ohuisiin grillitikkuihin....

15-16.5
Kissoja... unessani elin jonkinlaisessa kissojen verkostossa, sillä unessa kissojen vihollisina olivat jotkin "Natsit",jotkat "parkitsivat kissojen nahat asfaltilla."Mutta siis, (oudommaksi menee..) meillä kotona asui yläkerran toisessa huoneessa kissoja, joille minun piti yrittää löytää ruokaa.
Jääkaapille alakertaan siis. Ongelmana oli ainoastaan se, että koska alakertamme kuului näille "natseille" (jotka olivat unen pahisihmisiä ja -kissoja) jouduin kulkemaan erityisen hiljaa, jotta sofvalla nukkuva sotilas ei heräisi.
Näpistettyäni jääkaapista itse palan juustoa, muutaman katkaravun ja pikkupalan lauantai-makkaraa hiivin hiljaa takaisin ylös. Ikävä kyllä, juuri kun olin työntämässä ruokaa kissoille sängyn alle, portaat narisivat. Olimme jääneet kiinni.
Ainut pakotie oli hypätä alas ikkunasta. Onneksemme juuri, kun olimme kuoleman omat, meidät napattiin lentokoneen kyytiin! Pieni kissanpentu ei ollut päässyt kunnolla koneeseen sisään vaan istui koneen siivellä. Hivuttauduin ulos koneesta, mutta samassa otteeni koneen kyljestä irtosi.. viime hetkellä sain pelastettua kissanpennun, mutta olin taas menossa kohti kuolemaa!
Sitten yhtäkkiä osasinkin lentää! Lensi  kohti tuttua puistoa, vaikkakin sammakkouintityylillä. Tuuli suhisi korvissa ja tajusin olevani yöpuvussani.
Juuri kun uni oli päättymäisillään... (pelastuvatko kissat, mihin minä lennän?) herään.

22.-23.5
Ensiksi näen unta siitä, että olen jossain teatteriseurueessa uutena ja minulta on jäänyt viime kerta välistä. Alamme harjoitella jotain näytelmää, jossa minut istutetaan jakkaralla ilman vuorosanoja kertomatta mitään koko näytelmästä. Lavan reunasta, joka on kyllä kotoni yhden parvisängyn alta astuu esiin tämän näytelmän "isä" hänellä on kädessään muovitasku, jota esittelee leipänä. Minä, jolla ei ole mitään käsitystä näytelmän kulusta huudahdan impovisoiden, toisen samankaltaisen repliikin jälkeen:
"Yök! Eihän tuota voi syödä!" Vieressäni istuva poika nostaa kamalan metelin tästä, sillä olinkin sattumoisin sanonut hänen repliikkinsä. Poika menee valittamaan näytelmäseurueen johtajalle naiselle, jolla on musta puku, sulalla koristettu hattu ja luultavasti korsetti pukunsa alla...
Uni vaihtuu.
Istun samassa huoneessa, mutta sen toisella laidalla ja lajittelen huoneeseen tuotua laatikon sisältyä värijärjestykseen. Laatikossa on erilaisia helmiä, hamahelmiä, pieniä leluja, muovisia leikkiastioita ja legoja. Otan käteeni laatikosta kullan värisen kirjeen, jossa on jotain kuviota ja reunassa kiinni liimattu pieni nappi. Kirjeen sisältä paljastuu kasoittain muovitaskuja, henkareita, tarroja (jollaisia saa Top Modeleista) ja....
Uni vaihtuu.
Harhailen sateessa kaupungin osassa, joka näyttää aivan kuin joltain piirretyn leffakaupungilta. Korkeita kapeita taloja, muhkurainen tie ja sokkelomaiset kadut. Yritän löytää jotain tiettyä taloja, sillä hoen koko ajan mielessäni, ei tämä, ei tämä. Äkkiä alkaa tapahtua... kello lyö kaksitoista ja ihmiset pakenevat ulkoa sisälle. Hädissäni teen samoin, mutta kaikki sulkevat ikkunansa ja ovensa minun tietältäni. Olen täysin pakokauhun vallassa. Näen, että joku painautuu kasvot seinään vasten talon seinää vasten ja päätän tehdä samoin. Juuri ajoissa, sillä nyt kujalle saapuvat hevosten vetämät vaunut, jotka metelillä etenevät tien alkupäässä. Tuijotan talon kellertävää rappausta, kun kuulen huudon:
"Se, joka liikkuu murhataan!"
Sitten hevosvaunut ajavat ohitseni. Puristan silmäni kiinni ja olen jo henkäisemässä helpotuksesta, kun joku kuiskaa korvaani:
"Sinut murhasi..."
Herään, siihen että tunnen jonkun paivanan solisluutani aivan kuin kuiskaajan terävä leuka.

4 kommenttia:

  1. Haha, joistain sun unista vois kirjottaa vaikka tarinan! xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niin voisi xD Kun kirjoitin noita joitan tuli ihan mieleen, että kirjoitan tarinaa en vasta näkemääni unta :D

      Poista
  2. "Se joka liikkuu murhataan!" Nauran täällä ääneen unillesi, niitä on niin hauska lukea ja muutenkin kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Toi muuten oli oikeesti pelottava uni...

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.