sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Veritaika

Kirjan nimi: Veritaika
Kirjailija: Tessa Gratton
Sivumäärä: 370
Kustantaja: Random House Books for Young Readers

Sain eilen luettua loppuun tämän ihanan kirjan, jonka valitsin luettavaksi sen nimen ja jatko-osan takakannen vuoksi. Kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta tykäistyin paljon kirjan jatko-osan kanteen, että minun oli pakko lainata tämä kirjastosta.

"Minä vain tuijotin tähtiä. Halusin nähdä niiden liikkuvan. Olin aina halunnut."

Pidin paljon tästä kirjasta, sillä se hyvän kirjan tapaan herätti lukijassa ajatuksia. Veritaiat, magia, loitsut, riimut ja rakkaus näkyivät hyvin kirjassa. Tämä kirja oli myös omaperäinen, sillä en ole ennen törmännyt tälläiseen kirjaan. Veritaiat, joita kirjassa tehtiin veren, suolan ja mm. hopearasian avulla olivat mielenkiintoisia ja kirja kokonaisuudessaan mukaansa tempaava!

"Minun täytyisi käyttäytyä ikään kuin mikään ei olisi vialla. Ikään kuin en odotaisi että, mörkö saattoi loikata jokaisen kulman takaa. Missä muodossa hyvänsä. Näyttele. Näyttele.  Kyllä minä siihen pystyin. Olin näyttelijä. Tarvitsisin hilpeämmän naamion."

Kirjan päähenkilöt olivat Nicholaus ja Drusilla, eli Nick ja Silla. Heidän rakkautensa toimii hyvänä sivujuonena kirjassa.
Erityisesti samastuin Sillaan, koska hänen teatterilahjakkuutensa, naamiot ja koko yleisvaikutelma tytöstä, joka on löytänyt vanhempansa veren keskeltä kuolleena on vain niin erityinen. Se, että yleisesti kirjassa suurin osa sen ihmisistä pitää Sillaa hulluna lisää vain mielenkiintoani tyttöä kohtaan. Myös Sillan isältä saamansa sormukset vaikuttavat tärkeiltä ja pidin niiden tuomasta osuudesta kirjaan, sillä yleensäkin omissa kirjoituksissa henkilöilläni on jokin koru muistuttamassa vanhemmastaan.
Huomasin vasta jälkeenpäin, kuinka tärkeässä osassa veri on tätä kirjaa. Sitä esiintyi runsaasti kirjassa, mutta kuitenkin... kirjailija oli saanut kuvailtua sen ilman kamalia ällötyksiä.

"Hymyilevän, kimmeltävän pinkin naamion, jonka syrjillä kiemurteli helmiä ja kukkia."

Kirjan juonesta sananen:
Kirjassa tärkeänä paikkana on hautausmaa. Nicholaus on uusi Sillan koulussa ja bileissä tavattuaan kaksikko tapaa toisensa kunnolla. Nicholauksen menneisyys avautuu odottamattomalla tavalla ja pari huomaa liittyvänsä yhteen monellaki tapaa.
Hieman ennen kirjan tapahtumia,Sillan vanhemmat löydetään kuolleina Tyttö itse löytää heidät ja saan tällöin leiman hulluudestaan. Mitä tapahtuu kun salaperäinen Diakoni lähettää Sillan isälle kuuluneen loitsukirjan, joka koskee veritaikoja?

"Kaikki muuttuu, kun joku lähettää Sillalle merkillisen muistikirjan täynnä rönsyileviä kaavioita, riimuja ja viisikantoja. Naapuriin muuttaa Nicholas, jonka suudelmat ovat silkkaa sähköä. Sitten vanhempien hautakiveen ilmestyy punaisia merkkejä. Kun nuoret alkavat selvittää totuutta, he huomaavat joutuneensa pelottavien voimien pyörteeseen, jossa kukaan ei ole turvassa eikä keneenkään voi luottaa. Vielä pelottavampaa on löytää samat voimat omasta mielestään. On vain annettava vaiston viedä – ja veren ohjata."


2 kommenttia:

  1. Yksi kirja siis luettelooni kirjoista, jotka pitää lukea.. x3 Kiitos sinulle :3

    VastaaPoista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.