tiistai 21. huhtikuuta 2015

I'm in love. What else can I say?

Kysymys: Oletko varma, että haluat lukea lisää tätä sekavaa hölpötystä?
Jos vastaus oli kyllä niin olkaapa hyvä sitten..


Otsikosta voinette päätellä mistä nyt höpistään... Paitsi, että rajataan aluettamme hieman :D Nyt kyse ei ole siitä, että olisin sekopäissäni umpirakastanut, tai joku olisi riistänyt sydämeni ja vienyt sen mukanaan, jättäen minut itkemään epätoivoisesti, ei. Nyt on kyse aivan tavallisesti pienestä ihastumisesta.. (Kysyn kyllä vieläkin itseltäni, että miksi minä kirjoitan tätä..?!! Mutta kirjoitetaan nyt sitten tästäkin.. Opittepahan lisää minusta)

Toinen puoli aivoistani on jumittunut hyvin pahasti fantasiakirjallisuuden suutelukohtauksiin ja haluaa kohdata saman tosielämässä. Mahdotonta, vai mitä? Kouluumme ei ole 99,999% todennäköisyydellä tulossa mitään salaperäistä tummaa nuorukaista, joka saisi polveni lyömään loukkua ja veisi minut rakkauden maailmaan... Eikä näillä näkymin eteeni, ei valitettavasti ilmesty langennut enkeli tai komea vampyyri.
Aivoni silti elättelevät sitä hullua todellisuutta, että elääni ilmestyisi tälläinen henkilö, koska... Niin sehän oli hyvä kysymys..? Toivottomana romantikkona ne vain elättelevät silti toivoa mahdottomasta, koska olen todellakin hullaantunut rakkausfantasiakirjoihin.

Toinen aivopuoliskoni (se hitusen järkevämpi) ihastuu heti ja tämän takia minulla on ollut lukuisia ihastuksia... Niistä mainittakoon eräät koulussa olevat ja Doctor Who:n 11. Tohtori Matt Smith <3
Sitten on tietysti nämä ihastuksen omaiset samaistumiset ect, mutta niistä sitten joskus.

Sitten siihen nykyhetkeen... Olen tälläkin hetkellä ihastunut (myönnetään!!) mutta ihastuminen taitaapi olla yksipuolista, sillä vaikka kyseinen henkilö väittää, että hänellä on joku kiikarissa se en ole minä. En usko, että olisin. (Toinen aivopuolikoni elättelee tästäkin toivoa, mutta älkää unta nähkö hyvät aivoimpulssini!)

Se, miksi kerron tästä vasta nyt on hyvin sekalaista. Ensinnäkin luokallamme on ollut kauhea "minä varaan tuon pojan itselleni" systeemi, jossa en ole oikein uskaltanut sanoa mitään, koska ihastunut oli "varattu." Ja toiseksi, miksi kaikkien pitäisi tietää omista asioistani, kun ne lukevat kaikkien nenän edessä täällä netissä eivät ole minulle itsellenikään täysin selviä? Ja joka tapauksessa ihastumisesta koululle kailottaminen ei ihan ole minun makuuni...

Ihastukselleni (mikäli hän ei nyt jostain syystä tänne saavu ja tunnista itseään) en aio kertoa omista tunteistani, koska ihastuminen on minun kohdallani aika ohimenevää ja en kaipaa (ihastunut aivopuolisko: "Kaipaan, todellakin!") mitään suhdetta, koska ala-asteella ne eivät kovinkaan paljoa minua kiinnosta, ("Kiinnostavat!") eivätkä ne loppujen lopuksi ole minun mielestäni kovinkaan vakavia ("Voivat ollakkin!!")

Ystävistäni eräs veikkasi, että joskus että minulla ja ihastuksellani olisi jotain keskenämme. Vastaus, voi kumpa olisikin... vaikka en todellakaan harkitse vakavissani seurustelua. ("Kyllä harkitset! Aivan, kuten kirjoissa voisit heti langeta ihastuksesi jalkoihin tai itse asiassa kaulaan ja suudella häntä!)

Muttä tämän hienon avautumisen ja turhanpäiväisen löpinän jälkeen... ("Rakkaudesta puhuminen ei ole turhaa!!) Lopetan tämän tähän. Ja vielä viimeiseksi: Totuus suuresta osasta tätä piilee, jossain näiden kahden aivopuolikkaani välissä.

6 kommenttia:

  1. Aww, jotenkin sulonen teksti. :D Ala-asteella noi seurustelusuhteet tuppaa olemaan ei-vakavia, ne on oikeesti vaan sellasia kokeiluja.. Ei ton ikäset vielä niin sanotusti "osaa" seurustella, joten älä huoli vaikket vielä seurustelekaan. Sul on elämä edessä.. :3 Ja ihastuksia saa olla ja tulla ja mennä, who cares? :3 (nyt hoen tota "who cares"-kysymystä joka paikassa...) ja no, jos jotkut "varailee" poikia itelleen, ei sun tarvi mennä siihen mukaan jos et halua :D Muistan itekkin kun olin ala-asteella, niin se pojista puhuminen oli näin jälkeen päin mietittynä tosi huvittavaa ja lapsellista.. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos! Jep, näin on, ne suhteet on yleensä vaan just tollsia. :3 En ole mennytkään :D Musta se pojista puhuminen on nyt jo vähän lapsellista, kun olen tainnut hypätä tuon "iih, toi on niin sairaan söpö!!"-vaiheen yli... :D

      Poista
  2. Me ei varmaan koskaan kavereiden kanssa puhuta ihastuksista :O Mutta ihastunut olen muutaman kerran, fiktiivisiin sitäkin enemmän... Joistain en ole ihan varma. En kyllä kertoisi niistä muille kuin (ehkä) hyville ystäville. Romantiikan nälkä täälläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä puhutaan ja liikaakin joskus... :D Ja minä kirjottelen sen kaikkien nähtäville... x) No se ei kovinkaan näy tarinoissa, etenet romantiikan osalta liiankin hitaasti!! *mutisee jotain eräästä vampyyrista ja pojasta* xD

      Poista
    2. :D Ei näykään, ei se sitä tarkoita.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.