perjantai 3. elokuuta 2018

hey my love, let me tell you this





yksi, kaksi, kolme...

veden alla on hiljaista, olen vihdoin turvassa, vaikka eihän omilta ajatuksiltaan voi paeta, mutta täällä järven pohjassa istuminen, kymmenen sekunnin täydellinen rauha ennen kuin keuhkoihin alkaa sattua hapen puutteesta, se on kaiken tämän arvoista.

turvapaikka, valojuovat leikkivät ihollani ja auringonsäteet siivilöityvät pohjaan asti. Jatkuvaa liikettä kalaparvien kanssa, jotka hakeutuvat sinne, minne aurinko paistaa.

tekisi mieli jäädä istumaan tänne pitemmäksi aikaa, mutta asiat eivät ratkene paikoillaan istumalla ja piilossa ololla. pitää tehdä jotakin, jotakin konkreettista. On niin hiljaista, vaikka tiedänhän minä, että päivän hiljaisuus tarkoittaa meluisaa yötä - voimalla purkautuvaa ahdistusta - ei, nyt ei ajatella sitä.

Nyt noustaan pintaan ja hengitetään. Tiedän, että olet pahoillasi ja saat anteeksi. Minä aina annan anteeksi, koska niin kuuluu tehdä, jotta pääsee eteenpäin.

Elokuu maistuu suussa odotukselta - tänä syksynä on aika katsoa itseä peilistä.


You're doing great, darling.

3 kommenttia:

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.