maanantai 9. heinäkuuta 2018

neito kauneimmillaan ne sanovat


That's why, darling, it's incredible
That someone so unforgettable
Thinks that I am
Unforgettable, too



Tässä tuli täytettyä 16 eikä minusta tuntunut yhtään sen enempää viisaammalta kuin aikuisemmaltakaan, ei edes enemmän nuorelta.

Täällä näin, samat punaiset villasukat jalassa vihreä Tiuhti ja Viuhti -muumimuki kädessä juon iltateetä ja luen runokirjoja.
Tai yritän lukea, mutta valitettavasti yhä useammin tartun puhelimeen - onneksi sielläkin tulee vastaan runoutta, kuten ihana @gemmatroypoetry - "if I can survive the war / that I battle with myself / I can survive
anything"

Lähiviikot olen lähinnä oleskellut mökillä joutsenten ja sorsien seurana, melonut lähisaarien ympäri ja nauttinut siitä kuinka pehmeiksi järvivesi saakaan hiukset.

Tänään tuli hankkittua ensimmäiset lukiokirjat, mutta syksyllä alkava koulu tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta. Hui ja apua, olen täältä vielä tulossa pitkä matikka.
Nyt minulla on vielä onneksi tasan kuukausi kesälomaa jäljellä ja mahdollisuus siitä yrittää nauttia ❤

Päässä vilisee maalausideoita ensi vuoden kuvataidekoulua varten, bujo kehittyy sivu sivulta ja minä yritän löytää jotakin hyvää musiikkia kuunneltavaksi. Ehdotuksia?

Syyt hymyyn olisi kerätty, kun ostin jogurttikuorrutteisia pähkinöitäkin tänään.



3 kommenttia:

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.