perjantai 23. helmikuuta 2018

Suddenly we're free to fly

Olen kirjoittanut 72 runoa tänä vuonna. Osa ollut vain harjoitelmia, mutta joukosta löytyy onnistuneempiakin tekstejä.





On sellainen luottavainen fiilis, että tämän vuoden loppuun mennessä minulla tulee olemaan runokirjan verran ajatuksia ylhäällä.
Ja ehkä, ehkä  löytyisi pieni mahdollisuus, että saisin sen kirjan julkaistuksi. Mutta ennen sitä hoidetaan pois yhteishaku (olen kohta pulassa ellen saa papereita kirjoitettua loppuun) ja peruskoulusta poispääsy kunnialla.

Tänä keväänä on tiedossa vielä kaikkea ihanaa. Ehkä nämä runotkin löytävät jo maaliskuussa iloisemman puolensa.




kuinka hassulta se tuntuukaan
kun joku sattuu mainitsemaan
nimesi (kirvelee, pistelee sisintä)

kun en enää tiedä
mitä sinulle kuuluu
vai kuuluuko mitään

oletko kultapieni
oletko onnellisempi
ilman minua?

2 kommenttia:

  1. mun ei ole oikein tullut kirjoitettua runoja tänä vuonna, mutta proosaa sen sijaan jonkin verran. mä lähetän sulle paljon tsemppiä runokirjaan ja yhteishakuun ja loppukevääseen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minunkin pitäisi jaksaa vähän monipuolisimman kirjoittaa, mut runot tällä hetkellä istuneet niin hyvin mun ajatusmaailmaan, etten oo viitsinyt astua ulos mukavuusalueelta.
      Kuin myös sinulle kevääseen!

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.