sunnuntai 4. helmikuuta 2018

3 asiaa, joista löydän inspiraatiota

Koska tein itselleni alkuvuodesta lupauksen, että kirjottaisin taas vaihteeksi enemmän asiapostauksia, tässä ensimmäinen.




1. Taide

Koen, että olinpa sitten sosiaalisessa mediassa kuvia selailemassa tai ulkona ystäväni kanssa, niin olen ideahakumatkalla. Muiden taiteesta, olipa se musiikkia, elokuva tai runokirja, löydän sisäistä voimaa ja näen, että hei jospa minäkin osaisin ja osaanhan minä jo vähän.

Vähän niin kuin näyttelemisessä, muussakin taiteessa on aina parempi nähdä itseään parempien töitä, koska muuten ei kehity.

Eilen myös totesin itse, että olen tänä vuonna kirjoittanut yli 40 runoja. Jotkut vain lauseen pituisia ja joistakin mielikuvista syntyi montakin runoa, mutta se on enemmän kuin pitkään aikaan. Tällä vauhdilla saatan vielä joskus kirjoittaakin sen kirjan.

2. Erilaiset ihmiset

Samalla kun päätin, että poistan elämästäni kaikki toksiset ihmiset, päätin antaa minua inspiroivien ihmisten tulla elämääni. Löysin viime joulukuussa Youtubesta Jessica Kellgren-Frozardin, punatukkaisen naisen, joka on sekä kuuro että vammainen ja vielä naimisissa naisen kanssa. Ja omistaa mitä ihanimman vintagetyylin.

Tämän tapaisia ihmisiä, joiden elämänasenteesta tai muuten vain inspiroivista ajatuksista, voin nauttia, yritän keräillä ympärilleni ihan vaikka vain instagramin kuvatulvaan. Heitä ovat myös esimerkiksi valokuvaaja Brandon Woelfel sekä kymmenet muut minulle täysin tuntemattomat tavalliset ihmiset, joiden elämää satun seuraamaan, koska he esimerkiksi ovat toimineet mielikuvapohjana jollekin hahmolleni.

3. Luonto

Koska enhän minä voi jättää mainitsematta luontoa ja ympäristöä. Parhaat ideat syntyvät, kun niiden antaa vähän tuulettua ja kypsyä ulkoilmassa. Kävelylenkin jälkeen on helpompi hengittää ja kauniit kuvat jäävät muistoksi vielä pitemmäksi aikaa.
Mökillä järven äärellä on kirjoittanut parhaimmat tarinani ja muutenkin seinien ulkopuolelta löytyvät kauneimmat vertauskuvat.





Luin tänä viikonloppuna kaksi runokirjaa. Maiju Vuotilaisen Itke minulle taivaassa pidin enemmän kuvituksesta kuin tekstistä, joka tuntui toisinaan jopa minun makuuni liian tekotaiteelliselta. Pohjimmaiset ajatukset löysin rivien välistä, mutta runot eivät sytyttäneet sen erityisempiä ajatuksia minussa.

Amanda Lovelacen the princess saves herself in this one-kirjassa en osannut suomentaa aivan kaikkia sanoja, mutta tämän lukemisesta nautin enemmän - ehkä syynä saattoi toki olla yhteiskuntaopin koealueen lukemisen pakoileminen. Joka tapauksessa kirjoitin kirjan lukemisen jälkeisenä iltana itse runoja helpommin kuin hetkeen ja tuntui, että osa runoista oli kirjoitettu juuri minulle. Osa oli vakavista aiheista, osassa häiritsivät sukupuolisidonnaiset pronominit, mutta löysin sivujen välistä muutaman helmen.

"1. fill in the blank:
poetry is ____________.
- anything you want it to be."
s. 163

Mikä sinua inspiroi?

6 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja kauniit valokuvat. Hienoja inspiraationlähteitä: taide, erilaiset ihmiset ja luonto. Mietin samalla omia inspiraationlähteitä. Ne olisivat näin äkisti ajateltuna 1) luonto ja valokuvaus, 2) lapset ja lastenlapset, 3) kirjat. - Mukavaa alkavaa pakkasviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤
      Oi valokuvaus onkin ihana asia ja olen aivan varma, että me lapset olemme kyllä omalla tavallamme elämän ilo ja suola.

      Poista
  2. Tosi ihana postaus ja erittäin nättejä kuvia jälleen! Taidampa varastaa idean omaankin blogiini, hehheh.
    Itse luin Itke minulle taivaan noin kuukausi taaksepäin ja minulle jäi sen luettuani vähän tyhjä olo jos niin voi sanoa. Runot eivät herättäneet sen suurempaa pohdintaa, mutta parista runosta tykkäsin kovasti. Pitääpä pistää korvan taakse tuo Lovelacen teos. Mukavaa viikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia! Ja siitä vain, mukava, että tykkäsit :D

      Sama täällä, en oikein löytänyt mitään terävää kulmaa, josta olisin saanut otetta kirjaan.
      Kuin myös!

      Poista
  3. Ihanat kuvat ja tosi kiva postausidea! Luonnosta saa kyllä yllättävän paljon inspiraatiota. Mansikkkan runokirjassa oli kyllä tosi nätit kuvitukset♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ Olen täysin samaa mieltä, se on kummallista kuinka vähän tästä itseään ympäröivästä maailmasta tietääkään.
      Niin oli! Ehdottomasti yhdet näteimmistä, mitä olen pitkään aikaan nähnyt.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.