perjantai 17. marraskuuta 2017

If you come with me promise I will take care of you

"Joka päivä lähetän paperiveneitä purjehtimaan alas jokea.
     Kirjoitan niihin nimeni suurin mustin kirjaimin, ja myös kotikyläni nimen.
     Toivon, että joku jossain vieraassa maassa löytää ne ja saa tietää kuka minä olen."

Kerroinko sinulle, että näytät kauniilta tänään? Se uusi paitasi sopii sinulle hyvin, mokkakenkäsi ovat ihanat ja vasta tänään huomasin, kuinka kauniit silmäsi ovatkaan.
Olen ylpeä, että olet kohta selviytynyt taas yhden vuoden lisää.
Muistutinko sinulle, että kaikki kääntyy vielä paremmin päin? Jos en, niin anteeksi. Näitä sanoja kuulen harvoin itsekin muiden suusta.

Luulin, että minulla olisi suuri tarve kirjoittaa, olla rauhassa yksin meluisan ja kiireisen viikon jälkeen, mutta tajusinkin vain kaivanneeni sitä kepeää onnellisuutta, joka leviää sisälle, kun julkaisee uuden instagramkuvan ja joku muistaa kommentoida siihen. En ole ottanut itsestäni niin moneen viikkoon yhtäkään kuvaa, viimeisin onnistunut selfie taisi olla kesältä.



Kaipasinkin vain iltapäivää täyttää pää kaikella vähemmän turhalla, syödä jotakin hyvää ja kuunnella tuttuja kappaleita.

Etsikää minulle tyttöystävä, tarvitsen jonkun, jonka viereen käpertyä villasukat jalassa. Painaa suukon otsalle, kertoa kuinka toinen on ihana ja osoittaa runoni jollekulle - muusalle. Koska tällä hetkellä hänen kasvonsa ovat hämärässä, olemuksesta tekstiä kirjoittaessa todentuntuiset ovat vain hellät kädet vyötäröllä eivätkä nekään ole todellisia.

"Lastaan pienet veneet täyteen shiuli-kukkia meidän puutarhastamme, ja toivon että nämä aamunkoiton tähdet pääsevät turvallisesti maihin yöllä.
     Lähetän veneet liikkeelle ja katson taivaalle ja näen miten pienten valkeat purjeet siellä nousevat.
     Kuka leikkitoverini taivaalla lähettää niitä sieltä kilpailemaan minun veneitteni kanssa!
    Kun ilta tulee, painan pääni käsivarsiini ja uneksin, että veneeni yhä jatkavat matkaa keskiyön tähtien alla.
   Unen keijut purjehtivat niissä, ja lastina on heidän korejaan, täynnä haaveita."

- s. 30 runo Paperiveneet, Rabindranath Tagoren kokoelmasta Kuukeinu, suomentanut Hannele Pohjanmies, 2010.

2 kommenttia:

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.