keskiviikko 25. lokakuuta 2017

I'm not alone, I just don't fit in

Olen onnellisimmillani, kun aurinko paistaa ja jalassa ovat uudet kengät, jotka kertovat oikean suunnan.

Eteenpäin. Kulta, se on aina eteenpäin.


Kun istun teatterikerhon näyttämöllä, valonheitin osuu kasvoihini. Ryhti on suora ja katse tyhjä. Huulet liikkuvat. Vain ohut harso välissä elämän ja kuoleman.. eikä repliikki ole edes omani, mutta se saa hymyilemään. Olo on hyvä siinä tuolilla istuessa tyhjällä näyttämöllä. Sinne minä kuulun.

Koulun musikaali edistyy. Yksi rooleistani annettiin toiselle, muttei se haitannut. Yksi repliikku sinne tänne ja muutenkaan - en edes pitänyt siitä biologian opettajan roolista. En osaa tanssia, enkä laulaa, mutta siinä on jotakin kutkuttavaa, kun kuuntelee ja katsoo niitä, jotka osaavat.

Ja osaanhan minä vähän näytellä. Ainakin osaan repliikkini ulkoa.

Koulun maalaukseni edistyy, olisin tahtonut maalata sitä ruotsin tunnillakin, kun se sattuu keskiviikkoisin olemaan kuvisluokassa. Opettaja kysyi viimeksi, että joko se on valmis.
Ehei, ei todellakaan. Vielä puuttuvat orava naisen olalle ja toinen puolisko hahmosta, ajattelin maalata hänet ikään kuin puoliksi puuksi. Jotain kaarnaa ja sammalta.



Yksi kavereistani lojui koulun käytävällä, kun näytin hänelle kuvan työstäni. Kehui, että se on paras tähän astisistani. Se sai hymyilemään, hän näytti sen myös ohikulkeneelle entiselle uskonnon opettajalleni, joka sanoi, että tuollaisen hän tahtoisi seinälleen.

Mutta vaikka silti kaikkea positiivista ja ihanaa tapahtuu niin perusfiilis on sama kuin aamuisin. Onko aivan pakko nousta sängystä ylös? Kun siellä on niin pehmeää ja lämmintä, ulkona kylmä ja pimeää.

Ehkä se johtuu pimeydestä tai piilossa tällä hetkellä pysyttelevästä stressistä, mutta sisällä on tyhjä olo.

Kuin olisin paperinukke, jota riepotellaan tuulen tuiverruksessa. Vaihdetaan värikkäitä vaatteita, rooleja ja paikkoja, vähän väliä. Ja kohta taas hylätään pöytälaatikkoon viikoksi.

Pitää raahata se peitto kouluun mukaan. Luokkalaiseni ovat miltein sen tehneet, kaulahuivit ja pehmeät viltit ajavat saman asian.



2 kommenttia:

  1. Tässä on niin nätit kuvat! Tosi kiva toi sun tekemä maalaus, se on varmasti upea valmiina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Leikittiin kaverini järkkärillä, nättiä jälkeähän siitä tuli <3
      Hassua sanoa, mutta maltan tuskin itsekkään odottaa, että saan tuon valmiiksi!

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.