lauantai 23. syyskuuta 2017

Hetken tyhjyys on ohitse

yksi kysymys
puolipiste, hetki ennen

puhelun lopettamista

nytkö vasta muistin
kaipaavani sinua

ja vasta nytkö tajusin
hetki pimeän jälkeen
rakastavani naurua

sinua 


Valkoisia koirankarvoja sukkahousuissa, koivunlehtiä vasten tummaa asfalttia. Kellertävä kuu taivaalla, kasvosi ajatuksissani. Pää soittaa samoja sanoja uudestaan kuin rikkinäinen gramofoni, enää ei tarvitse ajatella.

Näen hänet ehkä tänään, ehkä huomenna. Eikä ajalla ole merkitystä, kunhan on tieto siitä, että toisella on kaikki hyvin. Lupaus, että kaikki järjestyy.

En pystynyt kirjoittamaan novellia, en itkemään, en suoriutumaan täydellisesti kaikista kokeista. Sain kuulla, että tällainen stressaaminen tappaa vielä, vaikka samaisena päivänä oli tuntunut, että kaikkihan on hyvin.
Yksi välttelevä katse sen sai aikaan, pari viestiä, jotka tuntuivat riitelyltä. Ja samana iltana sitä valvoi vähän aikaa, säikähti itseään, kunnes muisti, että joku toinenkin vielä valvoo. Että ajatusten ylös kirjoittaminen auttaa.

Hengitys höyryää ilmassa, kirkkaan keltaiset lehdet muuttuvat hiljalleen rusehtaviksi ja kuu takaisin vain katulampuksi. Talon seinää pitkin kiemurtelee villiviini. Mielessä piilossa tuhat ajatusta, hetken tyhjyys on kohta ohitse. Mutta vielä siinä hetkessä, ne ajatukset ovat vain kauniita.



2 kommenttia:

  1. En minä sitä millään pahalla sanonut, vaan olin/olen ihan oikeasti huolissani sinusta ihana! <3 T. Eräs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sitä pahalla ottanutkaan, olen itsekin nimittäin huolissani itsestäni. <3

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.