torstai 31. elokuuta 2017

Syksyfiiliksillä

Syksy on tulossa. Rohtuneet huulet, kaulahuivit koulussa viltteinä, punaiset pihlajan marjat ja kirpeät aamut.


Yhä uudelleen minä huomaan, kuinka paljon nautin sinun hymystäsi. Yhä uudelleen minä mietin, kuinka kaikki voisikaan olla toisin.

Kohta on mustaa teetä sitruunalla ja vino pino runokirjoja. Heti, kun vain olisi aikaa ehtiä käydä kirjastossa, aikaa lukea romaaneja, aikaa tehdä muutakin kuin koulutehtäviä. Aikaa tajuta, että parhaansa yrittäminen ei tarkoita itkua, huutoa, stressiä ja loppuun painaltamista.

Löydän sinut lauluista, kasvosi vaeltavat mieleeni ja tapahtumat painuvat mieleeni kaavalla: tästä minun pitää päästä myöhemmin kertomaan sinulle.

Syyskuu on aivan kohta oven takana ja nyt jo minulta tuntuu olevan motivaatio välillä hukassa. Varsinkin, jos oppiaineena on fysiikka.
Jokainen opettaja tuntuu painottavan sitä kuinka nyt ehtii vielä tsempata, jotta pääsee haluamaansa lukioon ja kuinka nyt voi alkaa panostamaan.

Saat minut nukahtamaan hymy huulillani. Saat minut nauramaan, tuntemaan oloni sellaiseksi, mitä on olen kaivannut. Arvostetuksi ja kauniiksi. Ja vaikka en ehkä sitä muistakkaaan sanoa, olet nyt jo tärkeä minulle.

Pitäisi osata päättää seuraavien vuosien tulevaisuudesta. Pitäisi osata päättää huomisesta ja siitä kuinka paljon lukea kunkin aineen kokeeseen.


Mutta ainoastaan haluaisin puhua sinun kanssasi. Sillä myönnettäköön, olet mielenkiintoisempaa seuraa kuin trigonometria tai saksan kielioppi.


perjantai 25. elokuuta 2017

Valopilkkuja

Koulutöitä on liikaa.
Kokeita on liikaa.
Olin jo kipeänä.
En tajua fysiikkaa, en jaksa biologian esseitä, englannin sanat ovat yhtäkkiä muuttuneet hankaliksi, saksaa en osaa puhua, matematiikan koe on samana päivänä kuin saksan, pitäisi ehtiä lukea molempiin.. Ihmiset tulevat puhumaan ja tunnen itseni voimattomaksi ongelmien edessä...
Valitusta valitusta valitusta. Anteeksi, johonkin tämäkin pitää purkaa.



Mutta vaikka sää tuntuu kylmältä, kengät ovat aamukasteesta märät vasten tummaa ruohikkoa ja koulun lattia tuntuu kovalta, niin elämässä on valopilkkuja, jotka saa hymyilemään ja nauramaan.

Niitä on ihastuksen ajatteleminen, se hymyn leviäminen suupielistä vatsanpohjaan ja koko kehoon.
Niitä on kuviskoulun ihanat ihmiset, jotka on feministejä ja lgbt-kannattajia.
Niitä on ihmiset, jotka on avarakatseisempia kuin vanhempansa. Ehkä meillä on vielä toivoa pelastaa tää maailma niin toisiltamme kuin aikaisempien ihmisten teoilta.

Valopilkkuja on ihmisten kanssa puhelimessa puhuminen, ääneen nauraminen, se kun joku pitää sinulle ovea auki, luottamuksen arvoisena oleminen, ihmisten auttaminen ja kannustaminen, kuunteleminen.


Eilen olin onnellinen hetken aikaa, koska koulumme musikaalin ohjaaja sanoi harkinneensa minua suureen puherooliin. Ei haittaa vaikken sitä roolia ikinä saisikaan, mutta se, että joku minussa näkee potentiaalia sellaiseen rooliin on minulle todella suuri asia.
Kuviskoulussa pääsen ensiviikolla tekemään maalauspohjia ja nyt viikonloppuna menen koululle musikaalia tekemään. (minä onneton, joka en osaa laulaa, mutta näytellä haluan)

Elämästä löytyy välillä ihania asioita, vaikka koulu painaa päälle ja koko ajan korviin tulvii erilaisia masentavia tapahtumia maailmalta.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Entä jos || runo

Ehkä minä luulin
että jos
ensimmäinen kerta
oli lentoa paperisiivin
lumihiutaleita, haparoiva käsi uuteen
niin, että toinen kerta
ei päättyisi kysymykseen
että jos? entä jos

sillä sitä en luullut... - en ajatellut ollenkaan

torstai 10. elokuuta 2017

Ja nyt on vain muistoja kesästä

 valvomista ystävien kanssa, Fazerin sinistä, metsäpolkujen löytämistä kanervaisilta uusilta kallioilta, vanhojen tuttujen juoksemista päästä päähän, La la land, kaupungilla harhailua, runojen lukemista, mökillä nukkumista, Välimeressä uintia ja hassuja ihmisiä


Olin kesämökillä villasukat jalassa takan edessä, luin kirjastonkirjoja, jotka naurattivat - luin kirjoja, joiden jälkeen ei tehnyt mieli mennä nukkumaan. Oli viikkoja, jolloin en lukenut ollenkaan.

Meloin saaren ympäri, istuin keltaisessa soutuveneessä katsellen järven kimmallusta, lumpeita joella. Oli hetkiä, jolloin oli vain hyvä olla.

Oli monta hetkeä, jolloin juttelin enemmän snäpissä ja wapissa kuin ääneen vieressä elävien ihmisten kanssa. Oli sateinen päivä, jolloin olin Linnanmäellä ja sain ihmisen, josta aion pitää kynsin hampain kiinni. Oli päivä, jolloin söin lounaaksi lettuja ja nauroin itseni kipeäksi.


Oli ihana yö, jolloin ystävän koira vei sänkyni ja juteltiin kahteen asti. Kuulemman tuhisin söpösti nukkuessani ja kirjoitin oudoimman runon ikinä, jossa oli sardiinipurkkeja ja lankakeriä.

Oli kesäpäivä, jolloin kävin kahdessa eri kirjastossa. Iltapäiviä, jolloin katsoin Doctor Whota. Kuvia metsästä ja Suomenlinna, johon pikkuveli tietenkin raahattiin mukaan vain availemaan vesipulloja, koska en itse niitä saanut auki.

Oli ihmisiä, joita halata pitkästä aikaa, pitää kädestä elokuvissa ja saattaa juna-asemalle hymyillen. Oli vesimeloonia nurmikolla ja piparmintun makuista teetä nuudeleiden kanssa.

Ja nyt on enää muistoja tästä kesästä. Valokuvia ja pari puhelinnumeroa lisää kännykässä. Se on sääli, kuinka se äsken koettu hetki on jo nyt historiaa.



unelmia, unia, tarinoita, saniaisia, mustikan värjäämiä sormenpäitä, onnellisuutta ja kyyneliä, Fight like a Girl ja syvällisiä keskusteluja

Oh, summer stay a little longer

Tuntuu hassulta, että tänään minä olen jo koulussa ja taas palataan arkirytmiin  - herätään aikaisin, mennään kouluun, töihin, johonkin, tullaan kotiin, tehdään läksyt, mennään nukkumaan ja yritetään siinä jossain välissä hengittää ja "elää."


Ja kaikken hassuinta on, että se "täysillä hetkessä eläminen" tuntuu rajoittuvan koulun ulkopuolelle. Eihän sen niin pitäisi mennä. Että arjessa on kuivat rutiinit ja sitten se hauskuus vasta tulee myöhemmin.

Täksi syksyksi otan kaksi tavoitetta:
1. En kysele itse kaikilta kokeiden ja projektien numeroita, koska minulla on paha tapa tehdä sitä aina ja se pieni kannustava hymy, jonka voin vain suoda, kun vastaus yleensä on: "Niin ja sä sait taas sen kympin tietenkin."
2. Suuntaan katseen kohti tulevaa.



Vielä hassummalta tuntuu, että kesä on nyt ohi. Vielä teen oikein kunnon kesäfiilistelypostauksen, mutta tänään suuntaan katseeni vielä hetkeksi tämän kesän listaan, jonka ennen lomaa kirjoittelin:

1. Lukea hyvää kirjaa ulkona ruohikolla maaten, mieluiten minttusuklaata syöden.
❤ Apua hyviä kirjoja luin kyllä. Niin Romeon ja Julian kuin palasin Vihervaaran Annojen pariinkin, mutta minttusuklaa ja nurmikko taisi jäädä tänä vuonna tekemättä, sillä lukumaratoninkin vietin mökin laiturilla.

2. Nähdä parasta ystävääni - koska hän vihdoin palaa takaisin Suomeen ulkomailla asuttuaan. Tehdä hänen kanssaan kaikkia niitä asioita, joita olemme suunnitelleet, yökyläilyä, jossain somassa kahvilassa syömistä, ulkona metsässä olemista ja luonnosta nauttimista.
❤Rasti ruutuun, yökyläily oli aivan ihanaa. Olen niin hellyyden kipeä ihminen, että toisen viereen nukahtamisesta tulee hyvä mieli nytkin. Kahvilla emme käyneet, mutta elokuvissa sen sijaan kyllä ja Runokävelyllä. Metsäkävelyt - taisin taas puoliksi asua metsässä.

3. Kirjoittaa, koska vihdoin löytyisi sitä aikaa ja ainakin toivottavasti inspiraatiota.
❤En kirjoittanut niin paljon kuin olisin tahtonut, mutta novelli-ideoita kerääntyi aimo kasa syksyn sadepäiviä varten.

4. Istua mökkilaiturilla, kuunnella lokkeja, järven liplatusta ja herätä ottamaan kauniita kuvia auringonnoususta. Hypätä järveen vaatteet päällä ja pulahtaa uimaan suoraan saunasta, lakata kynsiä portailla istuen ja pyöräillä jonnekin. Yksinkertaisesti vain olla onnellinen ja hymyillä.
❤ yaas. Nämä tuli tehtyä. Mökkilauturi on oikeasti ihana paikka hengittää ja vaatteet päällä uiminen aivan parasta.


5. Kuunnella musiikkia, piirtää lyijykynällä kasvoja luonnoslehtiöön, pukeutua kesämekkoihin, meloa mökillä lähisaareen ja vähän pidemmälle, kuvata kukkia ja pilviä - oikeastaan vähät välittää siitä, mitä tapahtuu seuraavana päivänä - taidanpa mä päästä oikein ulkomaillekin heinäkuussa.
❤ Ulkomaanreissusta on vielä joskus postausta tulossa, kunhan tulee sellainen olo, että sinne joskus tahdon takaisin. Kuumuus ei ole minun juttuni oikein, ehkä sitten, kun harmaa keli iskee niin mieli halajaa (mikä kaunis vanhahtava verbi) takaisin Kreetan kuumuuteen ja kaskaiden meluun.
Mutta musiikkia kuuntelin ja piirsin niin silmiä kuin ihmisiäkin.

6. Juhlia tietenkin synttäreitäni, tehdä kylmää hyvää pirtelöä, näytellä, olla ennakkoluuloton uusia ihmisiä ja ideoita kohtaan. Ja jos saisin itseni käymään ees kerran viikossa lenkillä niin olisin erittäin iloinen.
❤ Näyttelin, juhlin kai minä jollain tapaa, vaikka en nyt oikeastaan edes paljoa. Sain simpukoita parhaalta ystävältäni synttärilahjaksi ja arvatkaas mitä minä toin hänelle - hih, simpukoita lisää.
Ja hei, sain jopa pari kertaa käytyä lenkillä. Ehkä se piileksivä urheilullinen puoleni vielä joskus puhkeaa kukkaan.

7. Antaa päivien kulua ja sulkea puhelin ja poistaa instagram ainakin viikoksi. Olla tässä ja nyt, vaikka se saattaakin olla välillä liikaa pyydetty.
❤ Olin instagramlakossa viikon. Ja ehkä tämä viimeinenkin tuli toteutettua aina silloin tällöin :)

Kuinka teidän arkeen palaamisenne sujuu?


I'm not ready to go back, I need more flowers and more sunny days.

maanantai 7. elokuuta 2017

A voice that says, I'll be here - and you'll be alright


Löysin kerran vuosia sitten yhden ystävän puiston laidasta, tänä aamuna hän oli edelleen vierelläni vaaleat kiharat vasten tyynyn pitsiä. Keijukainen, siniset silmät ja haikeasilmäinen orankipehmolelu.

Kerran löysin toisen hassun ystävän, istuin puun oksalla omalla pihalla päälläni sinivalkokukallinen paita, hän käveli kadulla. Juuri äsken laittoi minulle viestiä taas, sai hymyilemään. Pikku menninkäinen, maalitahroja sormissa ja käpyjä järsivä koira.

Tänä kesänä löysin taas yhden pikkuystävän, johon miellyin heti. Juoksin ostamaan hattarat ja kiljuin vuoristoradassa, juttelin satoja viestejä yhdessä yössä. Lupailin mennä tapaamaan uudestaan ja tapasinkin. Mutta metsänväen hahmo häneltä vielä puuttuu.

*** paniikki paniikki paniikkki, loma on aivan juuri loppu