sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Lukumaraton 8.7

Aloitin oman lukumaratonini mökin sohvalla lauantaina 8.30 ja vaikka ehkä lukemistunteja kertyi 24 tunnista vain ehkä n. 10 h ja risat, niin ehdin hyvin lukea 828 sivua kokonaisuudessaan. Tästä sivumäärästä oli tosin 95 sivua runoja, 32 lastenkirjasta ja muutenkin - valitettavasti vuorokaudesta kului aikaa kaikkeen muuhunkin kuin lukemiseen.

Nautin kyllä saunomisesta ja melomisesta, iltapäivällä melonnon jälkeen pulahdin vaatteet päällä uimaan järveen ja itseasiassa tauot tulivat aina tarpeeseen, kun varsinkin ensimmäistä kirjaa olisin halunnut sulatella pitempäänkin.

Lukupinoni, jotka olin tähän koitokseen varannut:

Heli Kruger Olen koskettanut taivasta (s.226)
J. M. Barrie Peter Pan (s.245)
Sinikka Vuola Maailman vaikein kieli (s.95)
Jeanette Winterson Ei appelsiini ole ainoa hedelmä (s.230)
Inka Nousiainen Yökirja (s. 32)
Satu Manninen Sateeseen unohdettu saari (s.61)

Näistä kirjoista ehdin lukea kaikki muut paitsi viimeisimmän runokokoelman. Peter Pan tarttui kirjastosta mukaan huvikseen, sillä tajusin, etten koskaan tätä tarinaa kokonaisuudessaan ole lukenut, Yökirjan puolestaan otin, koska ajattelin sen lukujumiin toimivan lääkkeenä mainiosti (lastenkirjat, kun niin tuppaavat tekemään) ja kaikki loput sitten olinkin tarkoituksella varannut ja nyt pääsin niistä nauttimaan :)

Parhaaksi kirjaksi osottautui ensimmäiseksi luettu Olen koskettanut taivasta.
Näin epäurheilullisena ihmisenä kuin minä, pituushyppääjä päähenkilönä ja kilpaurheilun maailma tuntui aluksi hyvin vieraalta, samoin kuin Pohjanamaan murre, mutta pääsin tähän silti nopeasti sisään.



Ja hyväksi kirjaksi tämä osottautuikin. Eikä pelkästään siksi, että kirjassa on aivan ihana naisparitus. Pystyin samaistumaan hyvin joihinkin päähenkilön ajatuksiin ja samalla alkoi hiukan pohtituttamaan, että etten kai itse samaan tilanteeseen joskus aikuisena päädy - nimittäin rakastumaan miehen kanssa naimisissa olevaan naiseen.

Tai katselemaan sivusta, kun ystävät menevät naimisiin, saavat lapset, muuttamat viettämään idyllistä perhe-elämää omakotitaloon ja minä itse harhailen ilman ketään, jonka viereen käpertyä.

Olen koskettanut taivasta-kirjassa oli suuri vastoinasettelu lesboparin elämän ja heteroperheiden elämän välillä. Se oli omiaan korostamaan päähenkilön ajatuksia, mutta häiritsi muutamassa kohtaa lukemista.

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2005 ja siksi voinkin huojentuneesti hymyillä, sillä että onneksi Suomessa on tässä kymmenessä vuodessa tapahtunut muutoksia.
Mutta samoja kysymyksiä ihmiset taatusti esittävät vieläkin kuin tässä kirjassa.

Peter Panista jäi käteen tuttu kertomus, mutta näin kirjojana se tuntui jopa hiukan raa'alta. Ei appelsiini ole ainoa hedelmä - tämä ei kirja ei oikein vastannut odotuksiani. Pääsin alkuun hyvin mukaan, mutta loppua kohden välillä tipahtelin kärryiltä, kun kirjassa oli ikään kuin satuja tai pieniä kertomuksia itse päätarinan lisäksi, joita en saanut linkitettyä oikein mihinkään. Ja lisäksi kirja oli turhan uskonnollinen minun makuuni ja jotenkin päähenkilön rakkaussuhteita ei pohjustettu tarpeeksi.

Vuolan runoista löysin helposti omat lempparini - Kaksi mannerta ja Mutta tulee yö ja erityisesti muutaman muunkin runon loppu kolahti minuun, mutta muuten en oikein kaikissa runoissa päässyt sen ideaan kiinni ja maraton luettavaksi ne eivät oikein soveltuneetkaan kohdallani, koska niitä jää pureskelemaan pidemmäksi aikaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna tämä oli kuitenkin yhtä hauskaa kuin viime kesänäkin ja olen erittäin tyytyväinen, että sain yli 800 sivua luettua.
Auringonpaisteessa mökillä, hyvä kirja kädessä ja kesän ensimmäiset mansikat - mikäs siinä lauturilla istuskellessa varpaat vedessä <3

10 kommenttia:

  1. Kiinnostavia kirjoja! Lukumaratonia en ole ikinä kokeillut, mutta sekin voisi kyllä olla kiva kokeilla :)

    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, niitä ne kyllä olivat ja ihan mielelläni kaikki luinkin.
      Kannattaa ehdottomasti, itse olen monia pitänyt niin blogistanian ja ihan omianikin :)

      Poista
  2. Hei tuo vaikuttaa jännältä tuo Olen koskettanut taivasta! Pitää varmaan mennä kirjastoon huomenna. Joo vähän turha kommentti mutta kivasti kirjoitettu noista kirjoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Joo, Olen koskettanut taivasta oli minusta lukemisen arvoinen, alku varsinkin hyvin kaunis kuten myös kuvailu jossain kohtia.
      Mitkään kommentit eivät ole turhia :D (pelkäsin, että tämä menee liian tylsäksi postaukseksi, kun siitä on vähän aikaa, kun viimeksi kirjoista kirjoitin)

      Poista
  3. Viimeiset kuvat ovat niin kauniita. :)

    Etkä kyllä jää yksin harhailemaan minnekään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidän erityisesti tuosta viimeisestä, kiitos :)
      <3 Sitä vaan ei voi ikinä tietää..

      Poista
    2. Eihän sitä kenenkään kohdalla voi...

      Poista
  4. Lukumaratoni kuulostaa niin ihanalta! <3 Mun pitäis kans postailla tällä viikolla mun lukulistasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä sen pitäminen myös on!
      Kävinkin kurkkimassa, kivalta näyttää :3 John Greenin kirjoja olen itsekkin lukenut.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.