keskiviikko 31. elokuuta 2016

Motivaatiota etsimässä kirjojen seasta

Inhottaa. Aivan sama mitä teenkin tuntuu, että teen sen koulua varten. Aikaisin aamulla ylös nouseminen, kirjastosta kirjojen varaaminen, musiikin kuuntelu. Aika ei tunnu riittävän oikein mihinkään järkevään.

Viime viikolla oli saksan sanakoe, matikan testi - sain kympin siitä matikasta ja saksan saniksesta 10+ *pieni tyytyväinen hymähdys hikkeilyn johdosta* Kerrankin tuntui ennen koetta, että hei mähän osaan nää prosenttilaskut.
Mutta tällä viikolla onkin sitten bilsan lajintuntemuskoe, bilsan koe ja saksan koe ja suullinen sanakoe. Koko ajan pitää lukea johonkin kokeeseen. Biologian koe keskiviikkona, nyt pitäisi keskittyä saksaan.

Toisaalta pääsin kyllä koulun lehteen! Se vaikuttaa kivalta, kuvittajaksi ja toimittajaksi. Pitäisi tässä rustata kasaan lyhyt novelli aiheesta unet/mytologia. Mitään ideoita? Kerrankin mun inspiraatiovarasta näyttää hiukan pölyn kerroksen saaneelta. Ja runoja, pääsen kirjoittamaan runoja :3 Ihanaa ♡

Motivaationi tuntuu olevan vähän eksyksissä, illalla ei yhtään huvittaisi lukea kokeeseen, romaani tai puhelin tuntuvat paljon mukavimmilta ratkaisuilta.

Tuossa eilen iltana sain päätökseen äidin kirjastopinosta käsiin nappaamani hömppäromaanin Anthony Capellan Napolilainen naimakauppa, joka vaikutti takakannen perusteella luettavalta. Ainakin se oli mielenkiintoisempaa kuin peto-saalisuhteet ja Suomen yleisimpien metsätyyppien maalajit :D Anteeksi opettaja.
Italiainen ruoka kuulostaa erittäin hyvältä, jos tämän kirjan herkullisiin kuvauksiin on uskomista (mozzarella♡) ja miksi ylipäätään tartuin kirjaan oli kirjan historiallinen ajankohta - Vesiviuksen purkautuminen toisen maailmansodan aikaan.
Itse juoneltaan - no jaa, rakkauskirja, mikä rakkauskirja. Itseasiassa pidin kyllä paljon kirjan naispäähenkilöstä :) Ei mikään erikoisen hyvä tai sykähdyttävä, mutta en minä tätä kyllä täysin pystyyn voi haukkua.

Muuten tämä viikko alkoi varsin hyvin (huomatkaa pieni sarkasmi), vettä sataa, sain polkupyörän takakumin puhki, kemian opettaja ilmoitti, että ensi viikon maanantaina on kemian koe.. Apua. Kaikki aikaa tuntuu valuvan vain koulun käyntiin.


lauantai 20. elokuuta 2016

Koulu on kivaa, ystävät on kivoja

Augen auf                         /Silmät auki
Das hier ist dein Leben     Tämä tässä on elämäsi
Nur du kannst es bewegen  Vain sinä voit liikuuttaa sitä
Augen auf                            Silmät auki
Liebe wird dich tragen        Rakkaus tulee kantamaan sinua
Dein Herz wird lauter schlagen   Sydämesi tulee löymään kovempaa
Wenn du gibst, wenn du liebst Kun annat, kun rakastat
Wenn Mut deine Angst besiegt Kun rohkeus pelkosi voittaa

- Saksan kieliset sanat Sarah Connorin kappaleesta Augen Auf 

Olen varmaan kolmeen eri otteeseen yrittänyt kirjoittaa postausta, koska on tehnyt aivan valtavasti mieli, mutten vain ole saanut mitään järkevää jollain tasolla johdonmukaista tekstiä aikaiseksi.
    Äikänopettajan mukaan meidän luokan oppilailla olisi mahdollisuus osallistua kahteen eri kirjoituskilpailuun ♡ Jee jee, on vähän tehnytkin mieli kirjoitella jotakin ihanaa.
    Saksaa olen tässä viikon verran jollain tasolla yrittänyt opetella, ensi viikolla olisi sanakoe ja kahden viikon päästä isompi koe. Kaksi kertaa koin oikeasti tyytyväisyyttä itseeni eilen, ensimmäisen kerran, kun saksan tunnilla tehtiin suullisia paritehtäviä - en joutunut joka sanaa lunttamaan tekstikirjan sanastosta. Kerrankin tuntui, että hei, kuuden vuoden saksan luku alkaa pikkuhiljaa tuottaa jotain tulostakin!

Ainut että miksi jossain epäsäännöllisessä verbeissä pitää olla poikkeuksia.. Täytyisi vielä tuo saksan läksy tehdä jossain välissä loppuun.

Kemia on kivaa. Olen suunnattomasti tykästynyt nuoreen opettajaani, aivan ihanan persoonallinen puhetyyli ja tykkään blondatuista hiuksista. Kun poksauteltiin natriumia palamaan vedessä ja kipinöimään, niin opettaja huomautti ennen sitä, että: "En ole vielä tutustunut tämän koulun natriumin sielunelämään."
Puhuu kuin alkuaineet olisivat aitoja henkilöitä ja jotenkin - kuka piirtelee atomien ionisoitumisesta puhekuplasarjakuvia. "Moi. Tahdotkos yhden elektronin?" Ihan kuin oltaisiin jossain päiväkodissa, tykkään, luo virkästävää vaihtelua päivään :D
     Toisen oikeasti kummallisen onnistumisen hetken koin vikalla matikan tunnilla, kun oikeasti tajusin miten niitä prosentteja lasketaankaan. Jes. Saan ehkä sittenkin pidettyä mun numeron samassa kuin viime vuonna.

Perjantai-iltapäivän puhuin ystäväni kanssa Skypessä - kunnes sovellus päätti alkaa kiukutella ja nettiyhteys katkesi..
Muuten oli kyllä hauskaa. Ilta menikin sitten naapureiden kanssa trampalla säätämisessä - taisin jopa vaihteeksi oikeasti pomppiakin enkä vain höpöttää siitä, kuinka ihanat kengät meiän kemian opettajalla oli viime tunnilla..

Tällä hetkellä kuuluu hyvää. Koko loppuviikon vain tunnuin kaatuvan sänkyyn nukkumaan. Koulu painaa hiukan päälle, kun olen painotetulla luokalla, luen kolmea kieltä - niin niitä taideaineita ei ole kuin pakollinen liikunta kerran viikossa. Se on lukuaineesta lukuaineeseen kulkemista koulussa ja välitunnit istutaan katse kännykässä meluisissa käytävissä. En ihan tykkää tästä puolesta.

Onneksi 2.-jaksossa on kolme tuntia viikossa kuvista ♡ Ajattelin kyllä mennä katsomaan minkälaista olisi koulun lehdessä ja onneksi on harrastukset. Kuvataidekoulussa savityöni on kyllä tällä hetkellä - miten sen nyt sanoisi - ruukusta taitaa tulla erittäin mielenkiintoinen lautanen. Se siitä kohta 10 vuoden kuviskoulusta.. No, savi oli itsekseen elävä aine niin katsotaan, josko toteutan koristeluideani eli kaksi tyttöfiduuria istumaan lautasen reunalle ja reunoille kiertymään puun oksia ja lehtiä osittain korkeutta ja näyttävyyttä työlle antamaan. Omenankukkia olisi ihana maalata lautasen pohjaan - tai jokin teksti.

Ihanaa, että on viikonloppu. Tuntuu miltei  kuin olisin palannut lomalle.

torstai 11. elokuuta 2016

Bye summer, I will miss you

Rakastan pikkulettien avaamista metsässä iltayhdeksän aikaan
Rakastan tervapirujen syömistä irtokarkkipussista ison kiven alla
Rakastan auringonlaskuun kävelemistä yhdessä ystävän kanssa
Rakastan järveen hyppäämistä vaatteet päällä melontaretken jälkeen
Rakastan koskenlaskua ja tunturille kapuamista
Rakastan Zolitan musiikkia ja Ed Sheeranin kappaleita.

"You look so wonderful in your dress
I love your hair like that
The way it falls on the side of your neck
Down your shoulders and back
...
Should this be the last thing I see
I want you to know it's enough for me
'Cause all that you are is all that I'll ever need

I'm so in love, so in love
So in love, so in love.." - Tenerife Sea by Ed Sheeran

Rakastan trampalla nauramista, metsässä kivillä istumista, sammaleen pehmeyttä käsien alla, omenanraakileiden mutustamista, mustikoiden ja puolukoiden syömistä yhtä aikaa, rakastan kahdenkeskisiä hetkiä ja kirjastoreissuja parhaan ystävän kanssa, rakastan nurmikolla makaamista, ihanan henkisen siskoni uutta villatakkia, hänen kanssaan valvomista kahteen aamuyöllä, puoliviiteen, jotta sittenkin näkisimme auringonnousun.
Rakastan sateenropinaa kattoon, mökillä olevia kirjoja, rakastan vapautta ja metsäpolkujen juoksemista, lukemista ja elämää. Rakastan sitä, että voi olla ihan hiljaa ja puhua niin paljon kuin jaksaa, että voi kastaa varpaat kylmää veteen ja pyöriä vesisateessa. Rakastan suklaata ja uutta reppuani ja valkoisia mekkoja. Ystävän hiusten letittämistä, pieniä keijuprinsessoja ja vesipisaroita kukilla. Rakastan järveä ja onnistuneita kuvia, joissa näytän söpöltä.



Rakastan kesää ja lomaa. Rakastan rakastan rakastan ♡

Ja saksan kieli, minä en ole vielä hurmaantunut sinuun, vaikka sillä huomenna aloitankin virallisesti kahdeksannen luokkani kello 8.15 Enkä teihin ihastuttavat kemia, terveystieto ja matikka.

Bye summer & welcome school, I will really miss u
Koska tämä oli ihana kesä, outo, höpsö, sisälsi niin paljon uutta, että välillä teki mieli vain itkeä. Varsinkin, kun istui kaatuneella puunrungolla ystävän käsivarret tiukasti ympärillä.