keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

En tiedä mitä sanoa

En tiedä mitä sanoa.

Se on lause, joka pyörii minulla päässä koko ajan. Koska joka kerta, kun katson sinua mielessäni risteilevät ajatukset tuntuvat niin sotkuisilta. Pystyn puhumaan kaikesta kevyestä, mutta kun ajatukseni hipaisevatkin totuutta, että olen ihastunut parhaaseen ystävääni ja että hän on vihdoinkin taas Suomessa... Ainut ajatus, mikä minulle pääni tyhjyydessä syntyy on:

"Entä jos en olekkaan."

Entä jos kuvittelin kaiken, koska minulla on niin ikävä, enkä osannut reagoida siihen muuten kuin kehittelemällä kivun ympärille vaaleanpunaisen kerroksen rakkautta.
Vaikka toisaalta.. Ehkä minulla vain ei ole tarpeeksi rohkeutta avata suutani ja puhua. Koska joka kerta, kun edes hipaisetkin minua, mieleni alkaa laukkaamaan. Ehkä minä vain tarvitsen aikaa.

Aikaa tottua siihen, että oletkin täällä, minun luonani - et tuhansien kilometrien päässä.
Tuntuu, että ympärilläni on kasattu satoja erilaisia kerroksia minua, eri luonteenpiirteitä ja kun
Ja kun sinä ilmestyt viereeni, eikä lähettyvillä ole ketään, joka alkaisi höpöttämään, ne kerrokset katoavat. Mieleni on kuin puutarha, taivas tyhjenee linnuista ja pilvistä, ruusuköynnöksien peittämät kivimuurit katoavat, kun halaat minua. Ja siellä mieleni tyhjyydessä, joku istuttaa orvokkeja. Kaivaa niiden siemenille kuoppaa, satuttaa ja sitten.. Sitten ne arvet umpeutuvat ja tyhjyyteen ilmestyy kukkia. Voisinkin poimia ne sinulle ja rakentaa puutarhan ajatuksistani. Koska en osaa sanoa niitä ääneen, voin muotoilla ne tekstiksi tai piirtää, mutta saa sanottua niitä ääneen.

En vain saa, vaikka haluaisinkin.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ja se tuntuu oikealta

Saattaa kulua viikko
tai ikuisuudelta se tuntuu
Saatan luulla pinkkien ajatusten kadonneen ilmaan. Ja sitten vietän päivän vain jutellen sinun kanssasi. Katson kuvaasi ja lämmin tuttu tunne leviää sisälläni. Kirjoittaessani viestiä Night my little fairy tekee minun mieli vain itkeä. Koska pian se on taas totta. Pian mi näen parhaan ystäväni miltein vuoden tauon jälkeen. Ja se tuntuu oikealta.

Saattaa kulua puolivuotta
mikä tuntuu hetkeltä
Saatan luulla, että ystävyyssuhteeni ovat haihtumassa savuna ilmaan. Koska olen niin laiska pitämään niistä kiinni, annan hiekan vain valua tiimalasissa. Ja sitten vietän iltapäivän ystävieni kanssa, välillä ihan hiljaa ystävän koira vieressäni, välillä pulisten lyijykynä tahrat sormissani. Ja se tuntuu oikealta.

Saattaa kulua aikaa
maailman historiassa vain silmänräpäys, pieni nanosekunti
Saatan tuntea itseni paljaaksi, ikään kuin kuoreni olisi riisuttu alas. Koska välillä kaikki tuntuu uudelta. Ei jäljellä mitään, minkä taakse piiloutua, vain valkoista ja tyhjää. Ja se sattuu. Ja se tuntuu oikealta. Uuden kirjan alulta.

Koska jos te sanotte kääntävänne uuden sivun elämässänne, minä aloitan koko kirjan kirjoittamisen. Ja se tuntuu oikealta.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kesän viettoa näytellen


Olin viime viikon teatterileirillä :3 Ja täytyy kyllä myöntää, että alan kyllä pikku hiljaa tässä vuosien aikana oikeasti oppiakin jotain näytelmistä ja improvisaatioista. Ihan huomaamattaan ensialkuun ja nyt kun olen samalla leirillä minua nuorempien kanssa sitä tajuaakin, että hei, tuonhan minä tiesinkin jo etukäteen.

Improvisaatiossa ei sanota ei. Jos joku ehdottaa jotakin viedäkseen tarinaa eteenpäin, koko harjoitus jämähtää paikalleen, mikäli vastataan kieltävästi. Täytyy muistaa odottaa vuoroaan ja antaa tarinan kehittyä.

Pääsin näyttelemään sydänsuruista 1800-luvun loppupuolella elävää naista, jonka sydän murrettiin tanssiaisissa. Harmillista vain, etten niin kauheasti päässyt puhumaan... Onneksi sain lausua itse kirjoittaman runoni ♡ Se kyllä täytyi vain ensin opetella kunnolla ulkoa... :D Ja sittenkin menin hiukan sekaisin säkeistöissä.

Esitys itsessään meni hyvin, joskin teimme muutaman pikkumokan. Vastanäyttelijäni ei löytänyt pimeässä rekvisiittana olevaa naamiota, joten sen sijaan naamaani läimäistiinkin mustaan käsineeseen verhottu käsi. Säikähdin todellakin, kun olin odottanut naamiota. Kiljaisuni ainakin kuulosti vaikuttavammalta aidosti säikähtäessäni ja lattialle "pyörtymiseni" näytti kuulemman siltä, että kaaduin oikeasti :D Jes. Ja ainut, mikä jäi kismittämään oli, että poika, joka näytteli sydämeni murskaavaa sulhasta ei tanssinut kunnolla - piti taivutella, jotta suostui edes pitämään minua kädestä! :D

Roolia varten sain äitini vanhan 90-luvulta peräisin olevan vanhan mekon :3 Aivan superihana, tummanvihreä, pitkä, tanssiessa helma hulmuaa kauniisti ja pidin suunnattomasti puvun kaula-aukon leikkauksesta. Pitsiset hihat vielä hiukan korostavat vaikutelmaa ♡ Se ja korkokengät, täydellistä.



Muuten minä olen tässä viime viikkoina ollu kotosalla - viikonlopun tosin vietin mökillä :) Doctor Whota olen katsellut ja se sarja on niin tasan tarkkaan minisydänkohtausteni väärti :D Jestas miten välillä säikähdänkään, kun alieni ilmestyy nurkan takaa udottamatta. Tänään sain yhden kauhukuvan mieleeni, kun ystäväni visioi ihmisen kaltaista hirviötä, jolla olisi silmät viiksinä, eikä silmäkuopissaan..

Mitäs kivaa te olette puuhastelleet? :)

maanantai 13. kesäkuuta 2016

☆ Runoja ☆

Särkynyt sydän naamion takana
huokuteltu puutarhaan
etsi polku salattu
väliin kuolemakivien piilotettu
koputa jalalla kolmesti
sulje silmäsi

Kappaleen tahdein pelasta
ajan menneen
rakastettu kuiski esiin kirjasta
Auta, kello tikittää
Tik tak tik tak
Vain te voitte naamion kantajan
pelastaa

▪▪▪

Tuulen hyväilemät
veden pieniä vaahtopäitä
rannalla yön tyttäret
tallattuja ruohokorteita
lämpimä väreily iholla

Väreilevät kuvajaiset vedessä
epäröiviä katseita
aamuyön huumaa viileydessä
käsien seikkailua ristiselällä
Sateen suutelemat
kosteat hiukset kaislamatolla
pieniä suukkoja poskilla
huuliesi matka kaulalla

▪▪▪

Tuhansia valkoisia huoneita
Pientä kevyttä tanssia
kylmin jaloin pyörähtelyä
heleää naurua
kaikuu tyhjissä käytävissä

Tukahdetut ajatukset
seinillä kuvastimina
kuivunut verinoro rinnassa
Pienen hullun tanssia

Eksyneenä, unohdettuna
pois elävien silmiltä piilotettuna
Onko sydämenttömänä sittenkään tunnoton sielun tuskilta


Ensimmäisen runon kirjoitin tänään teatterileirin näytelmää varten ja muut runot kirjoittelin viime viikolla :)

tiistai 7. kesäkuuta 2016

L O M A

Minun kesälomani on alkanut hyvin, jos nyt ottaa huomioon viime viikonlopun sään. Koko viime viikon oli hellettä ja juuri, kun loma alkoi ja pääsin mökille - vettä satoi, tuuli ja oli reilut 10° lämmintä. Minulla on villasukat jalassa, kirja kädessä, ihan kuin marraskuussa :D
Lauantaina loppui koulu, sain hyvin mieleisen todistukseni! Nyt voi rauhassa olla tyytyväinen koulunkäyntiini tämän lukuvuoden osalta. Ihan oikeasti supertyytyväinen!! Koska nämä keskiarvot :) *pomppii onnesta ylös ja alas sängyllään* Minulla oli jopa yksi kasi todistuksessa.

 - 9.8 koko todistus
9.9 lukuaineet -


Saatte rauhassa sanoa hikeksi, sen minä olen kyllä ansainnut :D
Nyt voin vain nauttia kesälomasta ja sen takia olenkin listannut mitä kaikkea tahdon tehdä lomalla - varsinkin, kun näen parhaan ystäväni kesäkuun lopulla milloin hän palaa takaisin Suomeen ulkomailta. Miltein vuoden tauon jälkeen <3 mutta siis, se lista. Olkaapa hyvä!

1. Kirjat ~ Haluan heittää aivot narikkaan, nauraa kippurassa, liikuttua iltamyöhään ja herätä siihen tunteeseen, kun tiedät pääseväsi lukemaan sen hyvän kirjan vihdoinkin loppuun.
2. Auringonlasku ja -nousu ~ Yritän ikuistaa jommankumman niistä kuvalle, koska rakastan katsoa niitä ♡
3. Kukkaseppeleet ~ Aion opetella punomaan kukkaseppeleitä ja tehdä edes yhden sellaisen tänä kesänä
4. Lukeminen ~ Tahdon viettää laiskoja kesäpäiviä järvenrannalla ja metsässä seuranani sielunsiskoni ja lukumaratonit.
5. Metsäkävelyt ~ Toteutettava ystävien seurassa <3
6. Myöhään valvominen ~ Jos kerrankin jonkun muunkin kuin kirjan kanssa
7. Mökkeilyt sielunsiskon kanssa ~ Mikäli tämä vain suinkin toteutuu..
8. Nukkuminen ~ Varsinkin myöhään aamulla
9. Kirjoittaminen ~ Tunnen pientä kihelmöintiä jo nyt, kun mietinkin kuinka paljon aikaa minulla on kirjoittaa!
10. Muistojen kerääminen ~ Yksinkertaisesti olen päättänyt olla onnellinen tänä kesänä. Ja tehdä piknikin ystäväni kanssa.

Mitäs lomasuunnitelmia teillä on? :) Minä olen lukenut muutaman kirjan ja katsellut järvenrantaa ilta-auringossa ♡ Niin ihanaa, että mökkini lähi kirjastossa on oikeasti fantasiakirjoja, joita en ole lukenut! Ja ne olivat peräti hyllyssä valmiina odottamassa minua, ne tuntuivat suorastaan kuiskivan minulle: "Lue minutkin vielä.. jooko jooko joooko?" "Ei 3 kirjaa nyt niin paljoa luettavaa ole, voit hyvin ottaa vielä minutkin!" "Shh.. minä e-en ole täällä. E-eeeeen ole sarjan uusin ja viimeisin osa, jota vielä et ole saanut mistään käsiisi. Ehei, en."

Ja niin minä pikkuveljeni kanssa sorruimme lainaamaan yhteensä 13 kirjaa.. Ups.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kathryn Stockett Piiat



Loistava kirja, joka sai minut hymyilemään vielä puolen yön aikaan. Koukutti ja valvotti, mutta ne tummat silmänaluset aamulla olivat kyllä lukukokemuksen arvoisia.

Piiat kertoo 1960-luvun Amerikasta Jacksonin Mississipistä, jossa rotuerottelu vallitsee ihmisten arkipäivässä. Valkoisten rouvien huvina näyttävät olevan vain brigekerhon pitäminen ja Naisyhdistyksen hyväntekeväisyysjuhlat, kun taas värilliset työnskentelevät mm. kotiapulaisina ja rakastavat emäntiensä lapsia kuin omiaan. Kaikki näyttää varsin hyvältä päällepäin, seuraapiireissä myötäillään Naisyhdistyksen puheenjohtajaa, mutta lehdissä ja radioissa kerrotaan kauheuksista, hakatuista värillisistä pojista. Radiot kuitenkin käännetään hiljaisemmalle ja lapsille opetetaan kuinka värillisissä on sairauksia, että he ovat alempiarvoisia.
Kaiken tämän keskellä on Miss Skeeter Phelan, joka haaveilee kirjoittamisesta ammattinaan...

"[Kirje Miss Skeeterille Harper & Row-kustannusyhtiöltä]
...Olisin kuitenkin toivonut teidän valitsevan aiheita, joissa on oikeasti jotakin sävähdyttävää. Jatkakaa etsimistä. Toivon että kirjoitatte minulle uudestaan vasta kun olette keksinyt jotakin omaperäistä."
- s.125 Miss Skeeterin näkökulma

"Niin, ma'am", minä huokaisen. "Voinko  mä auttaa jotenkin?"
"Minulla on ajatus. Idea josta haluaisin kirjoittaa. Mutta tarvitsen siihen apuasi."
Puhallan kaikki ilmat keuhkoistani. Tykkään kyllä miss Skeeteristä mutta silti. Olisi ollut mukavaa, jos hän olisi soittanut etukäteen. Ei hän ilmaantuisi jonkun valkoisen naisen ovelle soittamatta ensin. Mutta tänne se on lysähtänyt rappusilleni niin kuin sillä olisi kaikki oikeudet tuppauta kotiini koska vain.
"Tahdon haastatella sinua. Siitä millaista on työnskennellä kotiapulaisena."
- s. 141 Abileen näkökulma

Kirja kertoo koskettavan, jollain tapaa jopa rehellisen raa'an, ja oikeasti hyvällä tavalla humoristisen tarinan aiheesta, josta minulle on ollut vielä tähän asti hiukan hämärän peitossa. Vaikka eihän tämä tositarinaan perustukkaan, kirjan lopussa oleva kirjailijan omakokemus antaa tälle kertomukselle henkilökohtaisen sinetin.

Pidin tästä, edes pituus ei häirinnyt :) Pienet arkiset asiat ja muutamat historialliset tapaukset on kirjoitettu tämän kirjan sivuille minusta todella onnistuneesti. Suoraan sanottuna nautin tämän kirjan lukemisesta kovasti.

Kirjan nimi: Piiat (Englanninkielinen alkuteos The Help)
Kirjailija: Kathryn Stockett
Sivumäärä: 620
WSOY
Ensimmäinen painos 2010 ja pokkarilaitos 2011