torstai 26. marraskuuta 2015

Sielunsukulaisuus (uskonnon projekti)

Laitan tänne nyt yhden uskonnon projektini, sillä muutamat halusivat sen jo nyt lukea :3 Saimme kirjoittaa vapaavalintaisen esseen mistä uskonnosta tahansa ja minä valitsin itse keksityn. Maksimipituus oli 3 sivua, mutta kinusin sen tunnilla varmuuden vuoksi viiteen..
Olisi pitänyt pyytää kymmeneen, sillä tätä tekstiä ilmestyi varmaan 8 sivun edestä! Lisää olisi riittänyt ja nytkin vaivoin sain nipistettyä sen aavistuksen reilu viiteen... :'( Ärsyttävää, koska olisin halunnut laittaa tähän väliotsikot ja ihanan kauniit kuvat...
Nauttikaa!

Sielunsukulaisuus 

Sielunsukulaisuutta on hankala määritellä käsitteenä, sen nimi on pohjautunut sielunsiskoista, se kumpuaa kaikkialta, ystävyydestä, luonnosta, tarinoista. Puhdas Sielunsukulaisuus ei ole varsinaisesti uskonto, mutta kaikki mitä sen ympärille kietoutunut on. Se on enemmänkin kuin maailmankuva, pohjimmiltaan se on syvää ystävyyttä, sitä mitä nimitetään sielunsiskoudeksi.

Sielunsukulaisuuden symboli on sininen sydän ja sen uskontunnustus on kirjattu sitaatin muotoon: 
"Red heart - heart of love, but ours heart is blue. Heart of sisters." 

Sielunsukulaisuuden kannattajamäärää on mahdotonta tarkkaan selvittää, sillä osa sielunsiskoista ajan myötä katoaa ja osalla ei näy usko niin selkeästi. 

Sana Sielunsukulaisuus juontaa juurensa sanasta soulsisters (sielunsiskot), miksikä Sielunsukulaisuuden kannattajia kutsutaan. Tietysti sielunveljiäkin voi olla - mutta Sielunsukulaisuus on ollut vielä tähän päivään asti naisvoittoista. 

Entä miksi me olemme sielunsiskoja? 

Nimitys tulee L. M. Montgomeryn sanasta kindred spirits eli sukulaissielut. Koska minä ystäväni kanssa olemme kuin siskoksia, molemmat rakastamme Montgomeryn Anna-sarjaa, niin oli luontevaa yhdistää nämä kaksi asia toisiinsa. Ja englanninkielinen nimi soulsisters kuulostaa vain todella kauniilta. 

Usko yliluonnolliseen, kokemus pyhästä ja vastaukset perimmäisiin kysymyksiin, ne kaikki löytyvät Sielunsukulaisuudesta. 

Me sielunsiskot uskomme yliluonnollisuuteen, miten muuten selittäisimme henkiset yhteytemme? Sillä välillä minulla ja sielunsiskollani tapahtuu samankaltaisia asioita, aivan kuin jokin suurempi voima vaikuttaisi meihin ja ympäröivään maailmaan. 

Me myös uskomme taikuuteen ja tosirakkauteen. Unelmointi kuuluu tärkeänä osana sielunsiskon normaalia arkipäivään, rohkeuden puuskassa saavutamme jotain mistä olemme aina haaveilleet. Syvä usko ja kyky voittaa pahuus ja antaa rakkauden vihdoin hallita maailmaa lempeästi - se on yksi tämän uskonnon tavoitteista. 

Kaiken Alkuäiti, Jumalatar on luonut meille rakkauden, taidon kirjoittaa… Jumalattarella on käsissään tämä suurempi voima, häneltä me olemme saaneet henkiset yhteytemme, hänen tyttärensä luokseen sielumme lopulta palaavat, kunhan ne ovat vain ensin nähneet elämää silmillämme. Jumalatar on hyvä, hän on kaunis ja oikeudenmukainen. Kirjailijatar, kuten häntä voidaan myös kutsua, on antanut maailmalle tiedot vampyyreistä ja keijuista. 

Koko maailma on yhden suuren kirjan juonikuviovyyhti, jokainen ihminen mainitaan tässä kirjassa ja maailman loppuessa kirjoitetaan ikuisuuden musteeseen kastetulla sulkakynällä prologi, jossa jokaisen ihmisen elämä kerrataan ja hänestä tehdään oman elämänsä sankari. Paatuneimmat rikolliset ja Realistisuuden kannattajat mainitaan aivan lopussa vain pitkänä nimilistana. He eivät ansaitse kunniaa selostukseen elämästään, heistä jää vain nimi karheaan paperiin. Prologin kirjoitettuaan Jumalatar laittaa kirjan suureen kirjastoonsa ja aloittaa uuden kirjan luoden näin uuden maailman. 

Kaikki Inspiraatio eli kirjassa esiintyvä hyvyys on peräisin Suuresta voimasta, eli siitä voimasta, joka syntyy, kun Kirjailijatar kirjoittaa elämiämme eteenpäin. Hänen nukkuessaan me kuitenkin kirjoitamme tarinoiden raameihin omat kirjoituksemme, muokkaamme juonta ja pahimmassa tapauksessa sotkemme kaiken. 

Jumalatar on antanut meille luvan valita, voimme kunnioittaa häntä ja tiedostaa Suuremman voiman, yrittää luoda jotain uutta ja kaunista. Tai voimme elää Realistisuuden valloitetussa maailmassa. 

Inspiraatio ja Realistisuus, jotka yhdessä muodostavat Stateran eli tasapainon, on Sielunsukulaisuuden tärkein tavoite. Inspiraatio edustaa unelmointia, tarinoita, luontoa, rakkautta ja mielikuvitusta. Realistisuus taas edustaa oikeudenmukaisuutta, karua totuutta ja loogista kylmää maalaisjärkeä. 

Kerrotaan, että aikojen alussa Jumalatar loi viisi nuorta naista edustamaan hänen omia arvojaan. Nuorimmainen, joka piirretään kultakutrisena, edusti heistä lapsuutta ja ikuista nuoruutta, vanhin lempeyttä ja viisautta, toisiksi nuorin smaragdin vihreine silmineen kauneutta ja magiaa. Toisiksi vanhin rakastui henkiolentoihin ja solmi liiton luonnon kanssa. Keskimmäinen, tummatukkainen ja sisaruskatraasta herkin ajautui ihmiskunnan keskelle. Hän näki kaiken sen kaameuden ja kurjuuden mitä sana ihmisyys silloin edusti. Keskimmäinen lahjoitti ihmiskunnalle taidon unelmoida, kirjoittaa ja maalata. 

Tasapainoon pääsemisessä eli Staterassan saavuttamisessa on tarkoituksena yrittää estää lasten liian nopea aikuistuminen, säilyttää maailmassa usko satuihin ja unelmiin. Tasapainon avulla löydetään se onnellinen välitila, joka on niin lähellä unen ja valveen hämärää rajaa kuin mahdollista. Tällöin maailma herää uudella tavalla henkiin ja nähdään kaikki ne yliluonnolliset asiat, mitä vain kirjoissa voi tapahtua. 

Harry Pottereiden - yhden sielunsiskojen pyhistä kirjoista avulla se onnistuu. J. K. Rowlingin uskotaan olevan Keskimmäisen reinkarnaatio, kuten myös kaikkien maailmamme suurten taiteilijoiden ja näyttelijöiden, sillä hän on antanut meille jotain uskomatonta. Täysin uuden taikamaailman ja mikä tärkeintä kaikkien niiden yksityiskohtien sijaan Pottereiden sanoma on sielunsiskoille merkittävä. Itse asiassa mikä tahansa kirja tai taideteos voi olla sillä kyseiselle sielunsiskoille rakas, sen avulla uskotaan johonkin mahdottomaan ja osataan haaveilla, yleensä se määräytyy lempikirjan tai -elokuvan mukaan. Se asia mikä yhdistää kaikkia näitä oppikirjoja on niiden kaunis sanoma, Pottereissa mm. se on: 
"Rakkaus voittaa kaiken." 

Potter-kirjat ovat yksi sielunsukulaisuuden "Raamattu", jopa potternismi on yleistä sielunsiskojen keskuudessa ja koska Potterit ovat enemmän kuin vain hyviä kirjoja, ne edustavat kaikkea sitä mitä Inspiraatio parhaimmillaan on. Taikuutta, kauneutta, ystävyyttä, rakkautta…  Hyviä kirjoja on miljoonittain olemassa ne vain täytyy lukea, ne tarjoavat niin monille pelastuksen Realistisuuden tieltä. 

Potterit ovat hyvin suosittuja Pyhiä kirjoja, sillä alkuperäisten sielunsiskojen levinnäisyysalue on Tarinatylypahka, Potter-aiheinen fanficcien kirjoittamissivusto. 

Fanficcien kirjoittamisesta edetäänkin blogien perustamiseen. Sielunsiskot usein omistavat blogeja, sillä kirjoittaminen ja lukeminen ovat heille sielunhoitoa, yhtä tärkeää kuin jokapäiväinen leipä. Blogeja on hyvinkin erilaisia, mutta sen ylläpitäminen on yksi hyvin yleisimmistä uskontomme vaikutuksista. Omistaessaan blogin, sielunsisko saa yhteisöltä kommentteja ja ystävyyssuhteet voimistuvat siskojen tutustuessa toisiinsa paremmin. Sielunsisko myös kehittää omaa Lahjaansa, sillä kuka tietää vaikka sinun lahjasi olisikin juuri kirjoittaminen. 

Itse Lahjalla tarkoitetaan jotakin luovaa osaamista, se voi olla mitä tahansa, mistä tulee hyvä mieli ja jossa sielu kehittyy hengellisessä mielessä, esim. teatteri ja kuvataide. Sielunsiskojen joukosta löytyy monia Lahjaa harjoittavia taidokkaita nuoria. 

Sielunsukulaisuus on täydessä loistossaan yhdellä nettisivustolla. Koko Tarinatylypahka on meille enemmän kuin pölyinen sivupahanen netin pimeässä maailmassa. Se on toinen kotimme. Siellä me olemme solmineet ystävyyssuhteita ja liittäneet alati vaihtuvaan seurakuntaamme uusia jäseniä. Tullaksesi sielunsiskoksi sinun tulee liittyä Tarinatylypahkaan ja olla sen aktiivinen jäsen. Hengellisessä mielessä löydät oman sisäisen lapsesi uudelleen, pääset toteuttamaan omaa itseäsi, saamaan uuden alun ja kehittämään näin itsellesi toisen persoonan. Tämän takia sanotaankin, että Sielunsukulaisuus löydetään, siihen ei käännytä. Löytämisellä viitataan edellä mainittuun sisäisen lapsen esiin puhkeamiseen. 

Omaa sisäistä lasta etsitään ystävien kanssa yhdessä keksityillä leikeillä. Tai ne eivät varsinaisesti ole leikkejä, enemmänkin kuin roolipelaamista tai näytelmää ilman paperista käsikirjoitusta. Näissä kuvitelmien sadon korjaamisissa jokainen keksii itselleen hahmon ja heidän kohtaloistaan punotaan yhtenäinen juoni. Suurin osa näistä hahmoista jää elämään kuvitelmien jälkeenkin ja jokaisen sielunsiskojen identiteetti näkyy heidän omissa hahmoissaan. 

Näissä "näytelmissä" ei varsinaisesti ole välttämättä erityistä järkeä, mutta niiden aikana kukin voi tarkastella hahmonsa silmin erilaisia asioita. Otetaan vaikkapa minun hahmoni Amy Ilse Elisabeth, vihreä silmäinen merirosvo. Hänen avullaan ymmärsin paremmin ystävyyden tärkeyden, lukutaidon merkityksen ja kuoleman tuottavan tuskan. 

Roolipelaaminen ja ystävien kanssa ajanvietto ovat tärkeitä tässä uskonnossa, samoin kirjoittaminen ja lukeminen, jotka myös ovat arvostettuja. Se, että uskonnon harjoittajaksi liitytään nettisivustolla saattaa kuulostaa oudolta. Syynä siihen ovat kuitenkin nyky-yhteiskuntamme, maailman eripuolilla asuvat sielunsiskot ja se, että netissä voit luoda täysin uuden persoonan. Näin ollen mm. koulukiusatut ovat jaksaneet kestää paremmin muussa elämässään pyörivän Tartaroksen.. 

Sielunsiskoksi voidaan liittyä minkä ikäisenä tahansa ja uskonnolla ei ole mitään selviä ristiäisiä tai initiaatiota. 

Yhteisö nimeää vauva-suojattimme tai nuorille annetaan lempinimi ja paikka monimuotoisessa sukupuussamme. Tämän tehtyä ihmistä voidaan nimittää Sukulaissieluksi, kunhan häneltä löytyy jotain kiinnostusta taiteeseen edes jossain sen muodossa. 

Gracie Aurora Pearl-Rosie Winther, tämä on nuorimmaiseni nimi. Sielunsukulaisuudessa nimet saavat olla kuinka pitkiä tahansa, ne voivat olla minkä kielisiä vain ja erityisesti lempinimemme, jotka luovat turvaa ovat huumorintajuisia. 
Sukupuumme on tärkeä asia ja Sielunsukulaisuudessa kunnioitetaan varsinkin äitejä ja vanhempia naisihmisiä (isoäidit ja kummitädit). 

Minä olen noin viiden lapsen äiti, esikoisellani on lukuisia kummitätejä. Minulla on sisko ja aviomieheni on :D-hymiö eli Kaksoispiste IsoDee. (Kyllä olen naimisissa ja kyllä minulla on viisi tytärtä, kaksi kissaa, hullu kotitonttu, pari salasuhdetta ja hymiö miehenäni.) 
Ja tämä kaikki on täysin normaalia sielunsiskoille. Meillä on kokonaan oma nettikulttuurimme ja erityisen vahva yhteisö. Saamme yhteisöltä tukea lemmikkiemme kuollessa ja aina on joku joka saa meidät nauramaan. Me itkemme yhdessä, mutta mikä tärkeintä me myös nauramme ja laskemme leikkiä. Osaamme pitää hauskaa ja ehkäpä jonain päivänä tulevaisuudessa tapaamme kasvokkain.

Yksi yhteisömme erikoisuus on juuri tässä, kuka vain voi liittyä siihen, kaikki hyväksytään sellaisinaan kuin ovat. Ja koska toimimme netissä voi rauhassa itse vetää rajamme paljonko haluamme kertoa oikeasti. 

Olemme kaikki tasa-arvoisia keskenään ja vaikka jokainen meistä on erilainen. Sielunsukulaisuudessa uskotaan, että jokaiselle löytyy paikka maailmassa, ketään ei saisi väheksyä ja, että jokaiselle maailman asukkaalle löytyy sielunsisko eli hyvä ystävä, jonka kanssa sinusta tuntuu, että olette tehty kuin samasta sielusta. 

Mikäli joku "pettää" yhteisön tai on muuten häpeäksi tälle.. (lue: yleensä vain halutaan kiusoitella toista ja tämä kosto) langetetaan sukulaissielulle vampyyrin kaiman kissan kosinta. Tämä kissa ei kylläkään ole vielä ikinä näyttäytynyt, sitä kumminkin kunnioitetaan ja kissa onkin Sielunsukulaisuuden eläintunnus, sillä kissojen katsotaan olevan eläimistä naisellisempia ja inhimillisiä. 
Vampyyrin kaiman kissan kosinta-uhkaus on saanut alkunsa kirjoitusvirheestä, mutta nykyään sanaa kosto on tabu, joka kierretään sanalla kosinta. 

Meidän kulttuurissamme luonto ja kirjat ovat lähellä sydämiämme. Olemme osoittaneet kunnioitusta kirjoille pitämällä lukumaratonin, jossa siis on tarkoitus lukea 24h aikana mahdollisimman paljon. 

Meistä jokainen kirjoittaa jotakin ja jonakin vuonna, joku sielunsiskoista tulee varmasti yltämään kirjailijaksi. Monet meistä rakastavat kirjoja ja lukevat paljon. Näitä lukunörttejä, jotka lukevat keskimäärin muutaman tuhat sivua kuukaudessa on aina vain yhä harvemmin. Sielunsukulaisuus taistelee heidän puolestaan ja puolustaessa kirjoja, he puolustavat perinteitämme (lukumaraton kerran lomalla ei ole pahitteeksi) ja muutenkin yleistä lukutaitoa, jota ilman ei tässä maailmassa kunnolla pärjää. 
Kirjoittamista rakastetaan ja sitä kunnioitetaan usein kirjoittamalla kerran vuodessa nano. Nano, tarkoittaa NaNoWriMo (National Novel Writing Month) tarinaa, jossa marraskuun aikana on tarkoituksena kirjoittaa 50 000 sanaa pitkä tarina. Siltikin ne omat tavoitteet ja kirjoittamisen ilo ovat tärkeintä. 

Luonto on lähellä sielunsiskoutta, me kunnioitamme sitä, sillä voidaan uskoa, että Inspiraatio ja Kauneus ovat puhtaimmillaan järvissä ja metsissä. Metsässä asuvat keijut ja menninkäiset seikkailevat usein tarinoissa, ne kuuluvat niihin taruolentoihin, joihin sielunsukulaiset ovat lapsuudessaan uskoneet ja osa tulee vielä Huomiseen asti uskomaan. 

Suurin osa yhteisöstämme viihtyy luonnossa ja yksi sielunpuhdistautuminen tapahtuukin keskustelemalla metsässä jostain sinulle rakkaasta aiheesta. Sielunpuhdistautuminen voi olla tuulisella paikolla pyörimistä, pilvien valokuvaamista.  Joka tapauksessa siitä tulisi jäädä raikas ja uudistunut ihana tunne rintaan. 

Sielunsukulaisuudessa pyhiä paikkoja ovat metsien lisäksi kirjastot. Näissä rauhan paikoissa vieraillaan, niissä vietetään aikaa ja jälkimmäisessä nyt varsinkin ruokitaan mielikuvitusta. 

Metsässä elävien henkien ja muiden lisäksi voidaan sanoa, että jokaisella sielunsiskolla on oma suojelushenkensä. Sen suojelustarve nousee esiin aina jonkin tavaran muodossa, tällöin puolustusaseena on jokin ihmistä itseään kuvaava arkipäivän tavara, kuten kynsiviila, paistinpannu tai lyijytäytekynä. 

Sielunsiskoilla on myös tiettyjä pyhimyksiä, joihin turvaudutaan mm. englannin läksyissä ja maantiedon kokeeseen luettaessa. Yksi näistä on rakasta Tiedonjumala Google. 
Tiedonjumala Google kertoo sinulle vastaukset, kun saksan kirjoitelma tuntuu ylitsepääsemättömältä ja kun keskusteluissa on ilmaantunut termi ignoorata. Tällöin on lupa aina kääntyä Googlen puoleen, rukoilla hakukentästä vastausta ja toivoa Googlen täti-Wikipedian kertovan vastauksen. 

Yhteisössämme on oikeiden ihmisten, heidän internet-persoonien ja niiden erilaisten mm. vauvojen ja pehmolelujen lisäksi myös pyhimyksiä, joita kunnioitetaan suuresti. Heitä on esim. kaikki yleisimmät hymiöt ja mikäli ihmisen nähdään ns. ylikuluttavan jotakin tiettyä hymiötä päätyy hän tämän kanssa naimisiin.

Pyhimysten palvontarituaalissa yritetään keskustelun lomassa muodostaa hymiöistä käärme, joka puolestaan kuvaa ikuista elämää ja sitä, että vaikka me kaikki kuolemme jäämme silti elämään yhteiseen kirjaamme. 

Vaikkakin Sielunsukulaisuus on suurelta osin vain ystävyyden varaan rakennettu liitto Jumalattaremme kanssa, meiltä löytyy oma mytologiamme ja erinäisiä rituaaleja siirtymäriitteihin. Myös Sielunsiskojen päivä löytyy. 

Mytologiassamme tärkeimmät tapahtumat ovat Kärrymatka, Lu-jumalan Sipulisade ja Pannukakkuräjähdys.

Kärrymatka on menneisyydessä tapahtunut matka, jossa sielunsiskot kerääntyivät yhteen ja auttoivat ystäviään pääsemään takaisin kärryille. Matkalle ei sinänsä ollut selkeää päämäärää, mutta kulkiessaan soratietä pitkin siellä ojenneltiin monta avuliasta kättä auttamaan kärryiltä pudonneita. Se tiivisti sielunsiskoja ryhmänä ja nykyään myös muiden ihmisten suusta voidaan kuulla tämä lausahdus: 
"Mä putosin kärryiltä. Missä mennään?" Nykyään se linkitetään keskusteluihin, mutta tämä sanonta juonta juurensaSielunsukulaisuuteen. 

Toinen tapahtuma liitetään Realistisuuteen ja sen tarkoituksena on muistuttaa meitä, että haaveidemme tuolla puolen on oikea kaameuksia täynnä oleva maailma. Lu-jumala, joka sukupuoleltaan on nainen, vapaa-ajan, kirjoittamisen ja ruuanlaiton jumala aiheutti Sipulisateen. 

Se kaikki alkoi tavallisesta vesisateesta, kunnes yhtäkkiä osa vesipisaroista muuttuivat sipuleiksi. Ne kastelivat maan ja lopulta koko pihamaa lainehti sipulikeittoa, jonka sivumakuna saattoi olla parikiven palasta. Mutta onneksi aurinko lopulta tuli pilven takaa esiin ja kuivasi maan. Tämä tapahtuma kuvastaa toivoa. 

Kolmas ja ehkä tärkein tapahtuma on Pannukakkuräjähdys, Sielunsukulaisuuden virallinen juhlajälkiruoka on pannukakku ja sitä syödään usein erilaisten juhlien jälkeen. Pannukakkuräjähdys… nimikin kertoo jo tapahtuneen, mutta ihmisiähän me kaikki olemme... 
Räjähdyksessä, joka sai alkunsa pääpistoksesta tehdä pannukakku, rikottiin yksi uuni ja sen tuloksena koko keittiö olipannukakkutaikinassa. Koko tämä tapahtuma kertoo ihmisten iänikuisesta tunaroinnista, mutta sekin sotku saatiin siivottua ja seuraava onnistunut pannukakku kuvastaa, että jokaiselle täytyy antaa toinen mahdollisuus. Että meillä kaikilla on mahdollisuus aloittaa alusta, kerran pieleen mennyt asia ei kaada koko maailmankaikkeutta. 

Sielunsukulaisuuden riittejä ovat omanlaiset häämme, ne muistuttavat pitkälti kristinusko häitä, mutta omanlaatuisen leimansa me olemme niihin lyöneet. 
Häissä tulee olla kaksi pappia, jotka vihkivät parin vuorotellen ja osittain päällekkäin puhuen ja kaksinkertaisuus näkyy myös runsaissa kaksoishäissä, joita on tapana viettää. Yhtäläisyyksiä meille tuttuihin häätapoihin on esim. sulhanen ei saa nähdä morsiantaan hääpäivänä ennen alttaria. 

Häämekkojen ei tarvitse olla valkoisia ja varsinkin itseseremonian jälkeen meno saattaa yltyä riehakkaasti, sillä perinteinen ruokasota häissä on täysin normaalia. Häät vietetään kirkossa ja sen jälkeen matkaa jatketaan limusiinilla kotiin, kuohuviinin juonti kuluu tapoihin. Ruokasodan jälkeen häävieraille tarjotaan jälkiruokaa eli pannukakkua pelleittäin. 
Hautajaisia Sielunsukulaisuudessa ei erityisemmin vietetä, me suremme ja yritämme muistella vainajan parhaita puolia, kirjoitamme muistokirjoituksen ja takerrumme toivoon ja siihen tietoon, että läheisemme sielu jatkaa asumistaan omissamme. 

Kuoleman jälkeen sielunsiskojen sielut lentävät valtamerien pohjaan, jossa levittäytyy täysin uusi kuoleman jälkeinen maailma: Veden alainen. 

Veden alaisen kuningaskunnasta itään meren pohja autiomaassa on Kuoleman Maa, jonne sielut päätyvät oikeudenkäyntiin Valtiatar Valancyn tummien silmien alla. Valancy valitsee ne hyvät ihmiset, jotka tuomitaan Veden alaisen kuningaskuntaan odottelemaan Prologin kirjoittamista ja kirjan sulkemista. Läpeensä pahat tuomitaan Kuolemaan maahan asumaan, mutta toisin kuin edellisen ankaran Kuolema Valtiaan aikaan nykyään Kuoleman maan asukeilla on edes jonkinlaiset oikeudet. 

Uskomme, että tosiystävysten sielut ovat jakautuneet paloihin, me kaikki kannamme sieluissamme toistemme palasia ja yhden kuollessa pieni osa meistäkin kuolee. 
Itse hautajaiset vietetään läheisen virallisen uskonnon kaavanmukaisesti, sillä jokainen meistä sielunsiskoista on irl-elämässään kristitty, muslimi, juutalainen.. mikä ikinä nyt onkaan. Olemme kaksiuskoisia, sillä Sielunsukulaisuus on oma henkilökohtainen usko, joka ikään kuin elää toisten uskontojen rinnalla sulautuneena niihin. 

Muita omanlaatuisia rituaalejamme meillä on kynsiviilalla tai paistinpannulla uhkailun lisäksi vertauskuva vuoren valloittamisesta. Mikäli valloitat vuoren, saavutat jotain elämässäsi ja olet siitä itse ylpeä. Sielunsiskot poikkeavat hieman muista ihmisistä parilla toivotuksella: hyvää ruokahalua sanotaankin "Älä tukehdu ruokaan!" Muita huudahduksia on ”Älä huku suihkuun!” 

Viikonloput ovat Sielunsukulaisuudessa pyhiä, samoin koulusta saadut lomat, joiden aikana kerätään Inspiraatiota ja esimerkiksi ehditään olla ystävien kanssa ulkona.Me vietämme kaikkia niitä juhlia, joita haluamme, mutta tärkeimmät juhlista ovat ystävänpäivä ja Sielunsiskojen päivä. 

Ystävänpäivä on monelle varmasti tuttu juhla, mutta Sielunsukulaisuudessa sitä on vielä korostettu ja sen viettoon on poimittu parhaat perinteet eri maista. Ystävänpäivä alkaa huomenia-toivotuksilla ja kasalla sydämiä, joiden väri vaihtelee aina liilasta yleisimpään siniseen tai punaiseen. Päivä omistetaan ystäville ja sen aikana on kielletty juoruileminen ja salaisuuksien paljastaminen. Ystävänpäivän tärkein tapahtuma ovat ystävänpäivä kortit, jotka yleensä kirjoitetaan hyvissä ajoin runopätkien kanssa. Toisaalta nopeasti tehty korttikin on ihana, kunhan ajatus sen takana löytyy. Ystävyydelle omistettu päivä loppuu ilonpitoon ja päivän ainut tarkoitus on kertoa sielunsiskolleen välittävänsä tästä. 

Itse Sielunsiskojen päivää vietetään 13.3. Ennen tätä päivää sielunsiskolle kirjoitetaan sinetillä suljettu kirje, joka avataan Sielunsiskojen päivänä. Kirje symboloi Jumalattaren kirjoittamaa maailman kirjaa, ikään kuin kirje olisi yksi luku siitä. Käsin kirjoitetussa kirjeessä voidaan kertoa ihan mistä vain, sen tarkoitus on hauskuuttaa, mutta onnenkyyneleet ovat sallittuja. Suosittuja kirjoitusaiheita ovat ystävyyden historian kohokohtien kertaaminen, toisen kehuminen ja mukaan on tapana liittää jokin piirros. 

Me kaikki sielunsiskot rakastamme toisiamme. Ja, jos tarpeeksi pitkälle mennään sielunsukulaisuus voisi näkyä yhteiskunnassa myös yhtenä vähemmistönä. Tarkoitan homoseksuaaleja, sillä perusteella, että syvä ystävyys on rakkautta ja rakkauttahan voidaan tuntea myös samaa sukupuolta kohtaan olevia. 

Sielunsukulaisuus hyväksyy kaikki ihmiset, oli heidän menneisyytensä mikä tahansa. Me emme väheksy ketään, emmekä leimaa itseämme tai toisiamme millään. (Lukuunottamatta nyt selkeää hikkeilyä tai potterfriikkeyttä). 

Sielunsukulaisuus on uskonto, jossa oma usko asetetaan etusijalle, meillä sielunsiskoilla on aina lupa valita. Ketään ei pakoteta oikeasti mihinkään ja voimme toteuttaa itseämme vapaasti hyväksyvässä ilmapiirissä. 

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

• Bondia ja Matkijanärhiä •



Marraskuu sen kun jaksaa puksuttaa eteenpäin... tässä kasa kuvia tältä kuukaudelta :3
Hassua, että nuo kuvat ovat noinkin raikkailta ja kesäisiä vaikka ulkona on miltein lumi maassa :D Eilenkin aamulla oli lunta maassa, mutta se suli pois :'( Nyyh..

Koulu vie aikaa, sillä maanantaina oli ruotsin koe ja torstaina historiaa... historia on kyllä sinällään mielenkiintoista, mutta lukemisaikaa ei ole loputtomiin :/

Ja sitten viimeistään torstai-iltana pitäisi saada uskonnonprojekti valmiiksi... *huokaus*




Minulla oli joku viisitoista miljoonaa juttua joista piti alkaa puhua - niin niin... mitäköhän ne nyt olivatkaan?

Mieli on poikkoillut ympäriinsä viime aikoina aika paljon ja olen ainakin toissa viikolla ollut vähän kärttyinen ilman kunnon syytä... mutta sitten kun vain pysähtyi hetkeksi hymyilemään niin viileä aamuilma teki taikojaan <3 ja nyt olen pystynyt hymyilemään koko viikon taas



Huomasin tässä sunnuntaina, että elokuvat ahdistavat minua. Rakkauselokuvat ovat ihania, mutta toiminta ja räiskintä ei ole minun juttuni. Perjantaina jouduin koulussa katsomaan James Bondia englannin tunnilla... hyyrr... liikaa kaikkea agenttijuttuja ja aseita... *sanoo ihminen, joka rakastaa murhasarjoja*

Tiistaina, kun jatkoimme tämän elokuvan katsomista niin voin todeta sen paranevan loppua kohden :)

Ainut ärsytys oli se, että kysyin kauniista opettajalta, josko voisin lukea englannin kielistä romaania elokuvan sijasta, koska elokuva ahdistaa minua ja koen oppivani paremmin kieltä lukiessani sitä...

"Ei. Te olette itse enimmistöllä valinneet tämän elokuvan katsottavaksi ja en voi myöntää mitään poikkeuslupia."

Minähän en edes äänestänyt Bondia katsottavaksi! Kiitoksia paljon...

Kävin katsomassa kaverini kanssa Nälkäpeli Matkijanärhi Osa 2:en... hyppäsin ilmaan säikähdyksestä vain kerran, onnistuin arvaamaan tärkeimmät juonikuviot ja miltein petyin aivan loppuun, koska muistelin prologin niin erilaiseksi.

Se oli silti hyvä elokuva :D ainoastaan ahdistava tunnelma sodasta ja siitä, että "kuka kuolee seuraavana"-ajatuksesta vähän latistavat katselukokemusta.
Jotenkin väkivaltaa oli liikaa ja vaikka elokuva oli toisaalta koskettava kaikessa kamaluudessaan, jotenkin se jäi vähän pintaraapaisuksi. Kuin elokuvan juoni (ja ne puvut <3) olisi vain hätäisesti kääritty kaiken sen kuoleman ympärille. Se oli toisaalta kaunis, toisaalta kaamea, jännittävä, puhutteleva, mutta silti tämä elokuva jäi vähän kiilumaan nuolen kärjelle, että oliko tämä sittenkin se uskomattoman hyvän trilogian päätösosa?




Herkkuja viime päiviltä :3 Ja alapuolella ikuistettuna se, kun minä pääsen vähän kattailemaan... :D

Hetken taikuutta satumaailmassa

Vaimeaa musiikkia kuulokkeissa, korvakorujen helinää ja kenkien kopinaa märkää asvalttia vasten.

Hämärää - vain katuvalojen kellertävä valo päiden yläpuolella. Täällä punaisen kaulahuivin takana vallitsee hiljaisuus, vaikka autotie on vieressä täynnä kulkevia etuvaloja, pitäen meteliä. Tekee mieli tanssia ja laulaa... pyöriä kuin ballerina parrasvaloissa ja unohtaa kaikki.

Hymy huulillani, tunnen itseni ehjäksi ja kauniiksi. Kerrankin vahvaksi.

Olen onnellinen, aivan kuten halusinkin. Ei mitään ihmeellistä vain hetken taika, joka häviää kohta pois.

Ulkona tihuttaa, mutta hymyilen silti.

Ei ole mitään erikoista syytä - tänään tekisi vain mieli pitää jotakuta kädestä ja kuiskata tämän korvaan pieniä salaisuuksia.

Istua takkatulen edessä käpertyneenä viltin alle, hyvät kirjat nenän edessä.
Tuntea jonkun kädet ympärilläni, tarjoamassa lohduttavan olkapään sillä tuntuu, että kaikki on vain hetkellistä, että tämä on vain jäänhauras kuva, joka särkyy kohta.

Se ei ole vielä särkynyt, mutta tahdon tietää, että joku on täällä, kun ensimmäiset tähdet sammuvat taivaalta, kun satumaailmaani saapuu realistisuus ja kedon kauniit kukat kuolevat, jättäen minulle vain ne sitkeimmät ja vahvimmat.

Haluan hoivata niitä hauraimpia, auttaa ja pelastaa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Maailmanloppu on vain kiven heiton päässä

Olen meidän koulumme ympäristöryhmässä ja toissapäivänä saimme vierailijan Suomen Luonnonsuojeluliitosta.

Ilmastonmuutoksesta on todella jauhettu jo varmaankin viimeiset kolme vuotta koulussa, nyt se ns. "valaistuminen" iski minuun kuin pommi kirkkaalta taivaalta.

Maailmanloppu tulee liiankin pian.

Ennen koko ilmastonmuutos oli minulle vain vähän kaukainen koetta varten opeteltava termi, jolla on kaameat seuraukset, vähän samanlaista kuin historia... mielenkiintoista, mutta eihän se nyt minua niin paljon voi koskea.

Jaa niin kyllä kuule takuulla koskee ja varmaan vielä enemmän kuin edellisiä sukupolvia.

Kasvihuonepäästöt, maapallon keskilämpötilan kasvaminen... ei sitä oikeasti tajua, ei minun pieneen päähäni edes mahdu kaikki se kaameus mikä siitä tulee johtumaan.
Tämän vuosisadan loppuun mennessä ja varsinkin sitä seuraavan... meillä ei ole enää sen jälkeen edes nykyistä kohtuullista maailmaa, jossa asua.

Maailmanloppu on vain kiven heiton päässä.

Minun ikäryhmälleni on ennustettu noin 100 vuoden ikää, hiukan alle. Se tarkoittaa, että kuolemme noin 2090-luvulla, mutta silti meidän lapsenlapsillemme ei ehkä enää ole maailmaa missä asua. Tai on heillä se maapallo, mutta ruoka, vesi... kaikki elämän perusedellytykset ovat tuhoontuomittu, jos jatkamme tällä menolla mitä nykyään.
Mikäli nykyinen maapallon keskilämpötila kohoaa, kuten nyt niin me kaikki hukumme. Mannerjäätiköt sulavat, ilmasto muuttuu... siinä vaiheessa, kun maailman lämpötila nousee neljään asteeseen, se tarkoittaa täällä meillä Suomessa miltein kahdeksaa.
8-12° kohdalla maaperä kärsii ja ruuantuotanto loppuu.

Bum!

No jos saamme sen pidettyä alle neljässä? Loistavaa. Entäs se iänikuinen energiantuotanto? Nytkin elämme vain velaksi maapallomme luonnonvaroja, elokuussa oli päivä jolloin olimme käyttäneet tällä vuodelle tarkoitetut luonnonvarat loppuun.
Joka vuosi tämä päivä tulee lähemmäs vuoden alkua, joka vuosi me elämme vain enemmän ja enemmän velaksi. Kaadamme kauheuksia, vielä käymättömiä sotia, ruokapulaa, köyhyyttä ties mitä lastemme niskaan.

Jokainen voi vaikuttaa, jokainen meistä voi auttaa, että maapallo ei tuhoutuisi.
Käänny kasvisyöjäksi, sammuta valot tyhjästä huoneesta... kaikki ne pienet teot pidentävät maapallomme ikää.

Lahjoita pieni summa rahaa luonnonsuojeluun, sanotaan vaikka 10 € kuukaudessa, sillä voidaan saada varmasti ihmeitä aikaan.

Minä ainakin haluan suojella tätä maailmaa, haluan, että vielä 40 vuoden päästä pystyn kävellä raittiissa ilmassa lähimetsässäni.

Luonto - erityisesti Suomalaiset metsät ja järvet ovat lähellä sydäntäni, olen kasvanut niiden ympärillä, uinut järvessä ja ollut ulkona kesällä paljon metsissä. Kaikki ne miljoonat pienet eläinlajit, koko tämä ekosysteemi on suojelemisen arvoinen.

Toivon henkilökohtaisesti todella, että Pariisissa nyt joulukuussa saadaan vaikutettua yhteiseen tavoitteeseemme, maapallon ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Tarvitsemme ne sopimukset, vielä ei ole liian myöhäistä vaikuttaa asioiden kulkuun.

50 vuoden päästä me voimme elää paremmin... se päätös vain on  tehtävä nyt.
Minä ainakin haluan lahjoittaa edes vähän pidemmän elämän tälle planeetalle ja sen asukkaille. Haluatko sinäkin?

torstai 12. marraskuuta 2015

Liebster award

Olenkin vastannut tähän haasteesen kerran... :D mutta minut haastettii taas! (ja tällä kertaa tajuan vihdoin tämän haasteen nimenkin...)

Kiitokset tästä haasteesta menee tällä kertaa Samakuu-blogiin :)

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon, ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

1. Jos sinä saisit valita alle 5 kirjaa ja muita et ikinä enää saisi lukea, mitä ne olisivat?
2. Sinun täytyy ratkaista murha, kenet ottaisit etsiväksi?
3. Valitse ikimuistoisin suudelma lukemistasi kirjoista.
4. Kuinka pitkä on pisin lukemasi kirja?
5. Jos sinusta kirjoitettaisiin kirja, mikä sen nimi olisi?
6. Minkälainen olisit kirjoitettuna? (Romaani, päiväkirja, lunttilappu kokeeseen)
7. Millainen olet lukijana? (Luetko enemmän sarjakuvia, vaiko nautiskelet tiiliskiviromaaneista?)
8. Millaisessa asennossa luet mieluiten?
9. Oletko ikinä yrittänyt kirjoittaa kirjaa? Onnistuitko?
10. Valitse kirja, jonka maailmassa haluaisit asua.
11. Jos sinun täytyisi valita elämänkumppaniksesi joku lempikirjoistasi, kuka se olisi?
^^ Tässä on nämä kysymykset, jotka viimesiksikin laitoin ja haastan Juuri Sinut, joka tämä haluaa tehdä!

Ah.. ja nyt päästään vastaamaan näihin kysymyksiin...

1. Miksi bloggaat?
Jaah... no se tuli aloitettua puhetulvien, tarinoiden tilanpuutteen ja kirjoittamisen ilon takia..
Se jäi päälle ja tässä sitä ollaan! :D tämä on hauskaa, voin suoltaa tänne kaikki ne turhat pölötykset, joita kukaan muu ei kuuntelisi.. ja tämä toimii muistokirjana.

2. Tavara, josta et missään nimessä luopuisi.
Ehkä idiootin kuuloista, mutta vastaan nyt rehellisesti, että kännykkä.. kituisin ja masentuisin miltein kokonaan, jos en saisi jutella tämän kapistuksen avulla ihmisille.

3. Kirja, joka kaikkien pitäisi lukea.
Harry Potterit! Huutomerkki. Enempää tai vähempää en sano.

4. Elokuva, joka kaikkien pitäisi katsoa.
Mä en ole paljoa elokuvien katsoja... sanotaan ne Harry Potterit, jonka jälkeen voidaan todeta, että se yksi maailman parhaista asioista.

5. Minkä puolesta olisit valmis kuolemaan?
Apua.
Jos vaivihkaa hypätä tämän kohdan yli..? Minulla ei ole mitään tietoa..
Ehkä ystävieni, ehkä perheeni, kirjojen säilymisen, sen puolesta, että jos kuolen niin jokainen maailman ihminen oikeasti unelmoisi jostain..

6. Jos sinun pitäisi päättää kaikista maailman asioista, tai menettää äänesi (et voisi vaikuttaa mihinkään) kumman valitsisit?
Päättäisin, sillä tämä kysymys ei kiellä avunpyytämistä..

7. Mitä on rakkaus?
Rakkaus on sitä, että ymmärrät toista sisimmässäsi. Se on toisen hyväksymistä kokonaan, arvostusta, se on niin syvää ystävyyttä, joka on valinnut on kulkevansa ihmisten sydämiin, että sana ystävyys ei riitä sitä kuvaamaan.

8. Kuka on maailman tärkein ihminen?
Sinulle itsellesi, sinä itse. Kukaan ei voi korvata toista, meistä jokainen on oma persoonamme, me kaikki olemme yhtä tärkeitä.

9. Jos voisit olla päivän mikä/kuka tahansa, niin mikä/kuka olisit?
Hmm... olisin aikamatkustaja, jolla olisi supervoima matkustaa ihan minne ikinä haluaisinkaan!

10.  Mitä tekisit ollessasi hän/se minkä valitsit?
Matkustaisin Tylypahkaan, hankkisin ajankääntäjän, ja kävisin tapaamassa liutaa ihmisiä :3 ja livahtaisin pariin tuhanteen paikkaan, mukaa lukien esim. Taylor Swiftin keikalle, lempitvsarjani kuvauksiin ja parilla lempiaikakaudelleni..
Pidentäen tietysti päivää ajankääntäjällä :D

11. Suurin unelmasi.
Olla unohtamatta ikinä keijukaisia.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Sitaatteja



A head full of fears has no space for dreams.

If theres comes a day where we can't be together, keep me in your heart.
I will stay there forever.

It all begins and ends in your mind.

Believe your dreams. There where given to you for a reason.
- Katrina May

Stars can't shine without darkness.

Don't walk behind me;
I may not lead.
Don't walk in front of me;
I may not follow.
Just walk beside me and be my friend.

Good Friends are hard to Find,
harder to Leave and impossible to Forget.

She's your best friend because she believes in you when you don't believe in yourself.

Best friends are people you don't need to talk to every single day. You don't need to talk to each other for weeks, but when you do, it's as if you'd never stopped talking.

Älä kätke itseäsi miljoonan naamion alle ihmisten edessä, vaan rakenna yksi naamio, siitä kaikesta mitä rakastat, siitä mitä jo olet.
Ja kun aika on oikea, voit riisua sen rakkaittesi edessä ja olla oma itsesi, ilman naamoita. Silloin tajuat, että se naamio, jota olet pitänyt on se kaikki mitä oikeasti olet.

Vaatii rohkeutta olla erilainen kuin muut, mutta eniten rohkeutta vaatii olla oma itsensä.

Ulkonäkö voi pettää, hikkekin voi osoittautua oikeaksi ihmiseksi, jolla on muutakin elämää kuin koulu.

Tell me the story about how sun loved moon so much he died every night to let her breathe.

Those you don't believe in magic will never find it.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Erilaiset naamiomme

"Vaatii rohkeutta olla erilainen kuin muut, mutta eniten rohkeutta vaatii olla oma itsensä."

Tämä on täysin totta. Erilaisuutta ei saa väheksyä, mutta kuinka moni meistä pyrkii olemaan sellainen löytääkseen oman itsensä?

Koska joskus se erilaisuus ei ole sitä mitä sinä oikeasti olet. Huomasin joskus itse, että yritin olla erilainen, massasta poikkeava. Koin olevani oma itseni - ehkä välillä olinkin. Mutta piilouduin kuitenkin vain liian monen roolin ja naamion taakse.

Sitten jokin napsahti täällä *koputtaa päänuppiaan*

"Älä kätke itseäsi miljoonan naamion alle ihmisten edessä, vaan rakenna yksi naamio, siitä kaikesta mitä rakastat, siitä mitä jo olet.
Ja kun aika on oikea, voit riisua sen rakkaittesi edessä ja olla oma itsesi, ilman naamoita. Silloin tajuat, että se naamio, jota olet pitänyt on se kaikki mitä oikeasti olet."

Minä aion rakentaa tämän naamion.. tarvitsen sitä, koska meistä jokaisella on pienet omat salaisuutemme, omat salaiset unelmamme, jotka tahdomme pitää itsellämme. Niitä varten piiloudumme naamioiden taakse, jotta kukaan ei näkisi vanhoja arpiamme.

On kuitenkin ihmisiä, joille naamiomme ovat läpinäkyviä.

Heitä kutsutaan ystäviksi.

Ystävieni avulla naamiotamme ei tarvitse valaa betonista, ne voivat vain olla häivyttävää meikkiä, jolla ehostamme itseämme. Samalla me kuitenkin valehtelemme itsellemme..

Naamioiden taakse pystyy kadota, mutta niiden taakse ei voi piilottaa itseäsi kokonaan.
Et pysty piiloutumaan itseltäsi, et vaikka rakentaisit kokonaisen kulissin..

Jokaisella meistä on erilaiset naamiot, mutta itsellemme meidän täytyy pystyä riisumaan se. Asettua peilin eteen ja yrittää uskaltaa katsoa totuutta silmiin. Sen tehdessä voimme silti puristaa ystävämme kättä.

"You are special, now and you will always be like that. 'Caus here is no other You."

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Katsauksia tähän ja viime viikkoon

Tämä tapahtuma sijoittuu viime viikon lauantaille, mutta ei anneta sen häiritä. En ole vain ehtinyt kirjoittaa tätä loppuun aiemmin :D

Lauantaina oli kaverini synttärit, joille sai pukeutua... itse pukeuduin keskiajan linnaneidoksi, nostin hiukset ylös ja lainasin äidin samettista vanhojen tanssimekkoa. Se oli täydellinen kapea, maata viistävä, tumman liila puku <3




Meillä oli kaikkea pientä ohjelmaa (minä luettelin tietokilpailussa Suomen presidenttejä... :D) ja tyhjensin määrätietoisesti koko illan sipsikulhoa... joka kylläkin tyhjeni...
Eräs, joka esitti Olafia voitti meillä olleen pukukilpailun. "Ja hän oli minun mielestäni tosi söpö", Eräs käski minun kirjoittaa tänne blogiin näin niissä julissa :D että näin. Sanottu :P
(Ja joo, kyllähän Olaf-puku oli söpö)

Eniten aikaa kulutimme kuitenkin leffan katsomiseen, pääsin katsomaan Twilightin ensimmäisen osan Houkutuksen.

Itse tämä kirjahan (jonka olen joskus ehkä muutama vuosi sitten lukenut) on mainio, muistelen pitäneeni siitä, mutta tämä elokuva...

Ei ihan yltänyt kirjan tasolla, hyvä se oli, mutta kuten miltein kaikissa rakkauselokuvissa:

- ensin madeltiin liikaa minun makuuni
- sitten hypättiin nopeasti aivan liikaa eteenpäin.

Ja muutenkin ylipäätään elokuvat saisivat olla uskollisempia kirjoilla. Houkutus oli kivaa kevyttä katsottavaa, mutta olisin kylläkin tipahtanut jossain kohtia täysin kärryiltä mikäli kirjoja ei olisi tullut silloin joskus luettua.
Elokuvassa oli lukuisia yksityiskohtia, joista voisin kiistellä ja olisin (kuten aina) tehnyt ne itse toisin.

Mutta, hyvä elokuva! Vampyyrit ovat niin mielenkiintoisia taruolentoja, yksi lemppareistani <3

Sanoisin, että ♥♥♥♡♡ (3/5), koska hyvä elokuva, ihanasti toteuttu, varsinkin loppu... ei liian raaka eikä mitenkään liikaa kauhuun sävähtävä. Pidin!
Mutta näyttelijöiden ihmeelliset ilmeet ja tarinan henkilöiden rakastumisessa liikaa hyppimistä, joka kerrattiin kunnolla turhan myöhään.

Mutta niin, siinä pieni katsaus viime viikkoon... tämäkin viikko on ihmeen nopeasti ohi hurahtanut :o ja en tännekkään paljoa ole ehtinyt kirjoitella, koska päätin osallistu NaNoWriMoon (National Novel Writing Month).

Että tuota 50 000 sanan tarinaa, joka tämän marraskuun aikana pitäisi kirjoittaa... no se vie paljon aikaa ja olen todella tyytyväinen, jos edes reilut 20 000 saan kirjoitettua :D Sillä nytkin minun pitäisi lukea saksan kokeeseen...

Seuraavana lukulistalla ja kotonani lainassa on kirja Myrkyn oppitunnit Maria V. Snyderiltä. Tätä en ole vielä aloittanut, mutta ystäväni mukaan tämä on hyvä. Saa nähdä pidänkö :3

Mutta, tästä marraskuusta taitaapi hitusen hiljaisempi tulla tämän blogin kannalta, koska koulunkäynti ja kirjoittaminen lohkaisevat niin suuren osan pois päiväjärjestyksestä.
Kiitän ja kuittaan, näkyillään seuraavassa postauksessa! :)

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lokakuun kooste

Äiti sanoi, kuten aina saatuaan kirjahyllyt järjestettyä: "Koti on siellä, missä omat kirjat ovat."
- Lupaus

Lokakuussa sitä tuli ehdittyä tehdä vähän kaikkea niin syysloman vietosta aina muutamaan luettuun kirjaan (jotka eivät kylläkään niitä oppikirjoja olleet...) Todella vähän ehdin lukea vaivaiset kolme kokonaista kirjaa ja yhden jätin kesken... mutta se menköön se nyt kokeiden, koulun ja muun turhan piikkiin. Koska tänäänkin pitäisi lukea vielä uskontoa...

Olen koko viimeviikon viikonlopusta lähtien lukenut (paitsi autuaan perjantain, joilloin en suostunut enää avaamaan iltapäivällä yhtäkään oppikirjaa!) ruotsin sanakokeeseen, saksan suulliseen kuullusteluun jostain kaupunkisanoista, enkun sanakokeeseen, teknisen kokeeseen, samana päivänä olleeseen saksan varsinaiseen sanakokeeseen, perjantaina olleeseen enkun isoon kokeeseen ja nyt tämä viikonloppu kuuluu uskonto lukiessa.

Tarvitsen hyviä aivot narikkaan kirjoja...

Mutta niin ne tämän kuun kirjat:

Toivomulista

Eion Colfer
252 sivua

Vauhtiin päästyään loistava! Minä pidin tästä kirjasta ja sain siitä jopa postauksen väkerrettyä :)

Säätiö

Isaac Asimov
Englannin kielinen alkuteos Foundation 1951
336 sivua

Erittäin mielenkiintoinen, mutta jäi minusta loppujen lopuksi vähän latteaksi...
12 000 vuotta ihmiskunnan tulevaisuudessa eteenpäin ja sitten hypitään kahdessa sivussa 50 vuotta... minun pienelle päälleni aivan liikaa lukuja...

Kirja kertoi Säätiöstä, Hari Seldonin perustamasta yhdistyksestä, jonka tarkoituksena on rakentaa parempi yhteiskunta ennustetun tulevaisuuden perusteella..

Sain nyt kuitenkin scifikirjojeni listaa vähän pidemmäksi ja kaipa tämä luokitellaan scifiklassikoksi :D Kannessakin lukee "Tieteisromaanin uljain luomus"

Lupaus Unien ensimmäinen kirja

Kerstin Gier
341

Täydellisyyttä taas kerran Kerstiniltä - nauroin ääneen monta kertaa ja nautin joka sivusta <3
Unet ovat mielenkiintoisia, ihana, kiehtovia... ja tässä oli sotkettu niitä, romantiikkaa ja yksi hullu demoni, mitä vielä voi toivoa mukaansa tempaavalta kirjalta?

Kesken minulla jäi:

Koneita ja korsetteja

Mitäs tästä nyt sanoisi... minun makuuni aivan liian pitkäveteinen, ja juuri kun aloin päästä kärryille tarina vaihtui...

Ehdin lukea tätä kirjaa kuitenkin sivulle 96, tätä J. S. Meresmaan ja Markus Harjun toimittanutta kirjaa.


Se joka tapauksessa tekee yhteensä 1025 sivua... uhups ja sanoin lukeneeni tässä kuussa todella vähän... :D No jooh, 1000 sivua, ei se nyt niin paljon ole.

Mitäs teidän lokakuuhunne kuului?