keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Räpsittyjä ja kuvatekstejä...

Heissan!
Minulle on kertynyt taas näitä kuvia, joten olkaapa hyvä! Ja jos ette ole lukenut koulukiusaamisesta kertovaa postaustani, niin menkääs lukemaan se!

Ensimmäinen kuvan otin eilen, kun kävelimme ystäväni kanssa teatterikerhon jälkeen hieman, koska en jaksanut/halunnut lukea ussankokeeseen halusin hieman olla vielä ulkona :D

Vesipisarat kimeltävät kuin timantit kultahiuksisen neidon kyyneleinä...

Taivasta <3 Jos minun pitäisi valita kohde, jota valokuvata tai maalata koko loppuikäni se olisi ehdottomasti taivas, koska se ei koskaan ole samallainen!

Taivas johdatti minut tietään pitkin tähtiin...


Tämä kivinen sammakko on merkki minulle,joka päivä siitä, että olen nyt kotona. Sammakko istuu portaidemme alussa kaulassaan siskoni vanha tekemä helminauha kaulassaan.

Se ikuinen vartijamme...



Kun sitä sattui kävelemään takapihalla ja katse osui tähän.

Yksinäinen, kuin kukka kivisten kallioiden...



Uusimmat fotogrammini maanantailta. Kukkia ja eräät ehkä tunnistavat toisessa kuvassa olevan merkin. Kuolemanvarjelukset!

Harry Potter-friikin unelma...


Oli aivan pakko näpätä näistäkin kuva, kun oli hieman tylsää ulkona!

Välillä sitä ei tarvitse kuin kiertää talo...


Lisää taivasta. Alatte kohta kyllästyä näihin taivaskuviin...

Taivas rajana ja puut kattona


tiistai 28. huhtikuuta 2015

Huiviparka ja tiistaiaamu

Kappale, joka pyörii päässäni tänään aamulla.

Eilen sateen jälkeen!


Tiistai... Nyt se viikko vasta alkaa, sillä itse inhoan maanantaita, koska viikonlopun loppu ja aina väsyttää! Tiistai on muutenkin hyvä päivä, kympinaamu ja tänään ilalla pääsen teatterikerhoon <3 Rakastan kympinaamuja, koska voin vain loikoilla sängyssä ja esim. lukea :D
Hiljaisuudesta on tulossa kohta kirjapostaus, mutta sen jälkeen pitää lukemisen sijasta keskittyä hieman taas vaihteeksi opiskeluun kiitos neljän tulevan kokeen. Mutta minä kyllä keksin aina jostain sitä aikaa lukemiselle :D

Kesken on myös toisenlainen postaus ja sen pohjaksi nyt hieman ajatuksiani eilisestä ja tästä kuusta:

Kuinka moni oikeasti onkii kenkänsä paperinkeräyksestä, juoksee löylykauhansa perässä pitkin pihoja ja kiljuu keuhkonsa pihalle saadakseen huivinsa takaisin koulussa?
Vastaus: En tiedä, mutta mukaan lasken itseni.

Minä en vitsaile, koska olen oikeasti tässä kuussa kaksi kertaa onkinut kenkäni paperinkeräyslaatikosta kiitos saksanlukijoitten... Ja mitä minä teen? Nauran.
Koulukiusaamista? Jatkuvaa tämä on, mutta ei, ihan. Sillä yleensä vain nauran, kun kiskon huiviani irti näistä koulun "viherkasveista".
Silti aina rintaani jää kaivertamaan sellainen pienen pieni epäillyksen tunne. Entäs sitten kun tämä ei enää olekkaan leikkiä? Tai jos en saakkaan huiviani takaisin? En tiedä...
En oikeasti tiedä. Välillä hauskaa, välillä kyllästyttävää välillä ärsyttävää, välillä liippaa jo kiusaamiseen. Ihan hauskaahan tälläinen leikki on, mutta ei sitä herran jestas tarvitse kärsiä neljä kertaa viikossa!

Eilenkin liikunnan tunnilla laskin huivini maahan ja tunnin lopuksi se oli hävinnyt. Loppumatkan koululle jalkapallokentältä juoksen huivini perässä, joka käy varmaankin ainakin viiden ihmisen käsissä. Lopuksi saan huivini käsiini, kun eräs meidän luokkalainen poika "piilottaa" huivin käytävälle..
Huivi parka. Se joutuu kärsimään... Ensin d-luokkalaisten käsittelyyn, sitten kaiteeseen roikkumaan, sitten naulakkoon ja parin mutkan kautta lojumaan käytävälle. Entä minä itse? En edelleen tiedä. Eikö kukaan oikeasti huomaa sitä pientä vivahdetta katseessani? Ei. Onnistun näköjään kätkemään sen hyvin...

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Koulukiusaamisesta sananen...

Joskus sanoin eräällä koulussamme olevalle harjoittelijalle, että voisin vaikka kirjoittaa viisi sivua esseetä tästä aiheesta. Aihe: kiusaaminen ja erityisesti koulukiusaaminen

Jos joku nyt muka kysyy, että ai mikä? Niin kertauksen vuoksi:
- Koulukiusaaminen on jatkuvaa kiusaamista, joka tapahtuu koulussa tai jopa vapaa-ajalla.
- Siinä kiusattua vahingoitetaan joko fyysesti tai henkisesti.
- Esim. kiusattu saatetaan jättää ryhmän ulkopuolelle jne.

Kiusaaminen on oikeesti sairasta. Itse en ole sitä suoranaisesti kokenut, mutta pystyn kyllä sen kuvittelemaan tarpeeksi hyvin. Koulukiusaajat kerjäävät huomiota, saattavat kateellisia kiusatulle tai sitten he jostain muusta syystä kiusaavat pienempiä, heikompia tai esim. vain "niitä luokan friikkejä".

Koulukiusaajat
Heillähän sanotaan olevan ongelma... Totta. Mutta miettiikö kukaan (opettajat kyllä miettivät yleensä), että miksi kiusaaja kiusaa toisia? Onko hänellä kenties ongelmia kotona? Kerjääkö hän vain huomiota?
Minusta pitäisi miettiä yhtä paljon kiusaamisen kumpaakin osapuolta, ei vain tätä uhria, sillä kiusaajatkin ovat ihmisiä. Eli heilläkin on tunteet ja heidän todelliset ajatukset pitäisi kaivaa esille.
Tuntuu, että välillä kaikki eivät tajua, että tilanteen hyväksyminen saa sinut kiusaajaksi, sillä kiusattu kokee, että kaikki hyväksyvät tilanteen ja ovat hylänneet hänet.

Lähes poikkeuksetta sanotaan, että joo älä välitä, toi joka kiusaa sua... no sil on vaan joku ongelma. Anna sen asian olla tai jotain...
Ei näin! Onneksi koulussakin kiusaamiseen puututaan, mutta ainoastaan silloin kun se huomataan! Minusta edelleen tuntuu, että kiusaamista tapahtuu, koska osa kiusatuista ei uskalla kertoa asiasta.
Koulukiusaaminen jättää ikuisen arven. Se arpi ei parane koskaan, vaan on ja pysyy vaikka kiusaaminen saataisiinkin sovittua.

Kiusatut
Ensinnäkin pitäisi miettiä, miksi kiusattua kiusaataan. Onko ongelma kenties itse kiusaamisen uhrissa? Onko hän kenties muiden mielestä ärsyttävä, miksi hän ei sovellu joukkoon? Ulkonäköön liittyvistä asioista on omasta mielestä todella raukkamaista kiusata. Eihän kukaan voi sille oikein mitään miltä näyttää... Esim. ylipainoisiahan saatetaan kiusata siksi, että stereotypian mukaan "läskit" ovat tyhmiä ja laiskoja. Tämä ei aina todellakaan pidä paikkaansa. Ketään ei saisi tuomita ulkonäön tai minkään muunkaan vuoksi.
Kiusatut eivät sovellu joukkoon jollain tavalla, vaikka kaikki pitäisi hyväksyä sellaisena kuin he ovat, sillä kiusaamisen seuraukset ovat pahat.
Kiusatut saattavat yrittää miellyttää kiusaajia, että heidät hyväksyttäisiin joukkoon. Tästä voi seurata vaikka mitä, mm. esim. syömishäiriöitä.

On kamalaa kuulla kiusattujen kokemuksia siitä, kuinka koulua voidaan verrata mestauslavaan... Siis se tunne, kun kaikki kääntävät sinulle selkänsä, kaikki vain hiljenevät ja sinun tekisi mieli juosta vain pois...

Pahinta kiusaamista omasta mielestäni on se, kun kiusattu jätetään ryhmän ulkopuolelle, hänestä puhutaan pahaa selän takana, hänelle valehdellaan ja aina välillä kiusaajat ottavat hänet mukaan joukkoon ja juuri kun kiusattu alkaa taas luottaa kiusaajiin... pum! Iskukasvoihin eli hänet hylätään taas.

Oma kantani

Koulukiusaaminen pitäisi oikeasti saada loppumaan. Onneksi nykyään on jo kouluissa on esim. KiVa-tunteja (KiVa=kiusaamista vastaan). En itse koe, että minua olisi koulukiusattu, vaikka olenkin hieman saanut kokea ryhmän ulkopuolelle jättämisestä, mikä kylläkin myös johtui hieman siitä, että vietin aikaa meidän luokkalaisemme kiusatun kanssa, jota syrjittiin, jolloinka minuakin hieman poissuljettiin porukasta.

Oikeasti, ihmiset älkää menkä mukaan kiusaamiseen! Ja siltikin, vaikka te ette olisikaan varsinaisia kiusaajia hyväksynnällä tekin osallistuttu kiusaamiseen. Ei ole helppoa sanoa, ei, kun ympärillä muut puhuvat pahaa jostakusta, mutta pitäisi vain yrittää olla menemättä mukaan... Itsekkin voin sanoa sen olevan todella hankalaa, koska ryhmäpaine on suuri ja houkutus valtava. Kaikkia ovat kuitenkin samanarvoisia ja kaikki pitää ottaa mukaan, niin tyhmältä kuin se tuntuisikaan...

Oli se ihminen koulussa kuinka ärsyttävä tai tyhmä tahansa hänetkin pitäisi ottaa mukaan. Inside-jutut ja sellainen, "oottakaas nyt vähän kun mulla olisi teille muille vähän asiaa..." pitäisi kitkeä kokonaan pois koulumaailmasta. Kaikenlainen kiusaaminen, erityisesti itseäni eniten koskettanut syrjiminen on tyhmää ja eikä siitä oikeasti hyödy yhtään mitään. Kiusattu saa vain pahan mielen ja kiusaajat kolkuttavan omantunnon.

Koska en kohta jaksa enää kirjoittaa tätä lähes kuin oppikirjasta lainattua tekstiä lopetan tämän tähän, mutta sanon vielä tasan yhden asian:
Kiitos, että luitte tämän!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Dreamdiary Part One

Su-Ma 19.4-20.4 välinen yö
Tässä unessa mielessäni pomppivat muutamat asiat, ensinnäkin näin unta Ann lentoemäntänä nimisen kirjan tapahtumista. Unessa olin Kyyhkyslakan (Ann'an ja hänen ystäviensä kimppa-asunnon) puutarhassa näkemässä kuinka eräs kirjan henkilöistä narskuttaa omenaa riippumatossa...Ja seuraava kohtaus olikin sellainen, jossa pyysin päästä asumaan kimppa-asuntoon kahdelta tämän hetkiseltä luokkalaiseltani, jotka molemmat olivat pukeutuneet paksuihin turkistakkeihin, toinen meillä vintillä olevaan ja toinen Titanicissa jonkun 1. luokan naisen päällä olevaan :D

Ma-Ti eli 20.4-21.4 välinen yö
Tästä unesta ikävä kyllä en muista muuta, kuin keimailleeni erään pojan kanssa meidän koulun pihalla nojaillen yhteen tiiliseinään
Ärsyttävää kun en muista enää tarkemmin... Sillä minulle jäi todella hyvä mieli tästä unesta! (päätelkää itse loput)

Ti-Ke eli 21.4-22.4 välinen yö
Tuli sitten nukuttua niin sikeästi, että en muista näinkö unia...

Ke-To 22.4-23.4 välinen yö
Tästä unesta minä vähän kaikenlaista. Unessa olin koulussamme, itsenäni, jonka piti lähteä tämän hetkisen  liikunnanopettajan mukana johonkin retkelle Amsterdamiin... Retkelle minun lisäkseni oli tulossa pari luokkalaistani ja yksi kouluni tokaluokkalainen, jolla oli päällään unessani raidallinen pipo ja värikäs toppatakki xD
Outoa oli se, että koulussamme oli jokin tälläinen oppilaiden pelkäämä "tilustenhoitaja"/vahtimestari, jota kutsuttiin herra Draculaksi, vaikka henkilö paljastuihin harmaatukkaiseksi syyliä naamassaan olevaksi noidaksi, jolla oli kyllä mustakaapu...
Viimeinen kohta ennen, kuin herään on, että tämä noita heilauttaa hieman kättään aiheuttaen vihreän valon välähdyksen, samalla kun minä ristinkäteni, joiden kynnet on lakattu punaisiksi, pyytäen suojelua Herralta sitä matkaa varten rukouksen avulla....

Pe-la eli 24.4-25.4 välinen yö
Unessa nukun omassa sängyssäni ja, kun herään otan käteenijonkinlaisen putken pätkän, joko muistuttaa hieman Doctor Whon äänineisseliä ja hieman sellaista polttolaitetta, jolla perjantaina juotin ovikelloni virtapiirin valmiiksi...
Alan leikkiä tällä kapistuksella ja kun puhallan sen toiseen päähän muidostuu jotenkin sen sisällä jäähöyrysekoitusta. Puhallan tätä jäätä ympäriinsä ja lopulta minun tekee jostain kirjoittaa lattiaan jotain. Yritän kirjoittaa nimeä Laura, mutta jostain syystä kirjoitan Larry. Enempää en unestani muista...

La-Su eli 25.4-26.4

Tästä unesta en muista, kuin kaksi mielikuvaa... Toisen siitä, että olen muokkaamassa erästä tarinankirjoitussivustoa ja toinen niistä liittyy tähän blogiin.
Unessa näin, että olisin saanut yhteen postaukseen viisi kommenttia. Tiedän, ei päätä eikä häntää, mutta ainoat asiat mitä muistan :D

Ruusuja <3

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kuulokkeet korvissa

Kuulokkeet korvissa, lempipaita päällä ja pieni kuvisprojekti valmiina. Tällä hetkellä radiosta kuuntelen.
Rakastan tätä valkoista pitsipaitaani <3 Se ei kovin hyvin näy kuvassa, mutta tämä on lempipaitani :)



Kuvisprojektistani... Löysin tänään neljä saksan opettajalta saamiani pinssiä, (joo älkää kysykö, miks ne niitä jakeli) niin päätin tehdä niistä enemmän oman tyylisiäni.
Alun perin niissä luki, Nein? (Ei?) Liebe, (rakasta) Mutti (äiti, puhukielessä) ja Freund (ystävä), mutta koska nämä pinssit ei ollut minun mielestä kovin hienoja, päätin vähän muokata niitä. Lopputuloksena...



Niistä syntyi penaaliani koristavat neljä pinssiä, jotka näyttävät tuolta ^^
Jos jostain näistä pinsseistä ei saa selvää kuvassa niin niissä lukee:

Love Live
Dream
Time and space
Art is my Life

Mutta tälläistä tänään! Sen lisäksi löysin myös muutaman lausahduksen lisää :D (edelliset voit katsoa tästä postauksesta)


"I always rip out the last page of a Book. Then it doesn't have to end. I hate endinggs." - Doctor Who

"Your life can be a Dream, if you don't think it's a Nightmare."

"Sometime, you have to lose, if you want win."

"Never stop dreaming, 'caus some day your dream can be a true."

"Art is just one way to live our life, when it doens't smile."

"Menneisyyttä et voi muuttaa, tähän hetkeen voit vaikuttaa, tulevaisuuden voit valita."

"Mikään ei ole ikuista, et edes sinä."

"Ystävät ovat kuin tähtiä, et aina näe heitä, mutta tiedät heidän olevan siellä jossain."

Lausahduksia

Keräilin eilen hieman näitä mietelauseita/lausahduksia, jotka ovat hauskoja tai minulle tärkeitä :) Tulkaa kommentoimaan vaikka lempparinne!

You can't be old and wise if you were never young and crazy.

When life gives you a hundred reasons to cry, show life that you have a thousand reasons to smile.

Never stop smiling, cause you never know who's falling in love with it.

Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin.

When you want something you've never had
You have to do something you've never done.

Nothing is impossible, the word itself says, "I'm possible!" - Audrey Hepburn

Paris is always a good idea. - Audrey Hepburn

Happiness can be found even in the darkest of times if one only remembers to turn on the light. - Albus Dumbledore

Without the rain, there would be no rainbow. - Gilbert Chesterton

Do what you love. Love what you do.

Every lovestory is beautiful but ours is my favorite.

Let's make better mistakes tomorrow

Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.

Maailmalle olet vain joku, jollekin koko maailma.

Jokainen loppu on uuden alku.

Rakkaus on kuin lasi. Oikein katsottuna se heijastaa takaisin, mutta särkyessään se aiheuttaa kipeitä haavoja.

-Sä opetit tutustumaan, opetit ihastumaan. Sä opetit rakastumaan muttet opettanut unohtamaan.

Booklovers never go to bed alone.

Luovuttaminen ei aina tarkoita sitä, että olisit heikko. Joskus se vain tarkoittaa sitä, että olet tarpeeksi vahva päästämään irti.

If people are trying to bring you down, it only means you're above them.

It will be okay in the end. If it's not okay its not the end.

Not my daughter, you bitch!
-Molly Weasley

Of course it is happening inside your head, Harry, but why on earth should that mean that it is not real?”" -Albus Dumbledore

"After all this time?” 
“Always,” said Snape.
-Severus Snape

Why spiders? Why couldn't it be 'follow the butterflies'?''
-Ron Weasley

It takes much bravery to stand up to our enemies but we need as much bravery to stand up to our friends.''
-Albus Dumbledore

"I've always wanted to use that spell."
- Minerva McGarmiwa

"Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema"

"We could get killed, or even worse, expelled."
-Hermione Granger

"Everybody knows that everybody dies, but not every day. Not today." -River Song

"900 years of time and space, I've never met anyone who wasn't important. " -Doctor Who

"Not everything ends, not love, not always!” - Doctor Who

Runo, luontoa ja hieman ajatuksia


Luen tällä hetkellä Kevätpörriäistä ja minun pakko laittaa tämä vitsi sieltä, koska nauroin sille oikeasti:
Mitä eroa on unikeolla ja kouluruualla?
Vastaus: Toista on vaikea saada ylös ja toista alas.



Ensimmäisen kuvan näpsäisin koulun jälkeen, kun jäimme pitämään yhden ystäväni kanssa seuraa kaverillemme ja pääsimme todistamaan hieman ristiriitaista tilannetta. Tien toisella puolella seisoi joukko meidän luokkalaisiamme, joita osa ärsytti meidän luokallamme olevaa poikaa, joka oli nostanut reppunsa ilmaan, joko hyökätäkseen tai puolustautuakseen ihmisiä vastaan, jotka ärsyttivät tätä kyseistä poikaa kuvalla, jossa hän oli vuotta nuoremma tytön kanssa kävelemässä yhdessä...
Eniten minua häiritsi se, että kaikki vain nauroivat ja kaverini huusivat, että he haluavat sen videon, jota eräs ärsyttäjistä kuvasi. Hieman säälitti tämä tilanne, kun kaikki vain kohtelivat tätä ärsytettyä poikaa niin tyhmästi paitsi, että hän kyllä on oikeasti hieman outo. Mutta silti, sitä ei ollut oikein kiva katsoa sivusta, vaikka tilanne oli ihmeen nopeasti ohi!



Tämä kuva on otettu erään puiston reunamilta, kun odottelimme erästä naapuriamme ulos. En tiedä näiden kukkien nimeä, mutta ne ovat kyllä kauniita, varsinkin kun niitä oli todella paljon :)

We came too late
Tuo lause oli mielessä, kun näin nämä kukat, jotka ovat valkovuokkoja, mutta jo sulkeutuneita. Ja kun tuo Aurinkokin paistoi tuolta puiden takaa, niin....




Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu lempikuvauskohteestani, eli taivaasta <3
Tuulinen ilma, inspiroitunut olo ja villi onnellisuuden tunne rinnassa, lopputuloksena nämä.





Sitten päästään takaisin metsään :D Näitä kuvia tablettiin ladatessani tuli mieleen runo:

Tuulen suhinaa,
metsien huminaa,
leikkiä varjojen,
lämpö ilta-auringon.
Kävelen metsässä,
kamera kädessä,
ja ikuistan muiston,
joka muuten unholaan
painuisi kera onnellisten,
haalistuneiden ajatusten.


Päivän lausahdus:

"Not everything ends, not love, not always." -Doctor Who

torstai 23. huhtikuuta 2015

Emily ja River - fiktiivisia idoleitani

I'm in love-postauksessani mainitsin ihastumisen kaltaisista samaistumisista, nyt päätin tehdä niistä postauksen :3 Kenellä ihmisellä ei olisi ollut joskus jotain tv-sarjasta tai kirjasta tälläistä samaistumista, jossa ihailet jotakin ihmistä niin paljon, että alat ottaa jopa vaikutteita esim. hänen puhetyylistään? Niin, harvalla ei ole ollut.

Minulla tv-sarjoista tälläiset samaistumiset tai miksikä näitä nyt voisi kutsua, ihaillut ovat olleet mm. Doctor Whosta River Song ja Murdochin murhamysteereistä Emily Grace. Sittenhän niitä muitakin on ollut, kuten samaistuminen muutamiin erilaisiin kirjanhahmoihin tai elokuviin, esim. Harry Potterissa pidin aivan älyttömästi Luna Lovekivasta, hänen vuoksi alunperinkin kiinnostuin Korpinkynnen tuvasta, mutta niin, niihin ensimmäisiin fiktiivisiin ihaillun kohteisiin!

River Song... Kuin ilmetty yksi hahmoni, Polgara, vaikkakin hieman vanhempana. Ihastuin Riveriin heti ensimmäisen kerran, kuin todella jäin tuijottamaan Doctor Who:ta :D Riverin tukka on vain niin upea!!(terveisin piikkisuorien hiusten omistaja...) ja koko tämän naisen luonne!! Voi... pidin siitä salaperäisyydestä, joka kietoutui hahmon ympärille. Erityisesti rakastuin Riverin huudahduksiin.

"Hello sweetie!"
Ja tähän:
"Shh... Spoilers!"

Ja kun sitten tuijottelin hieman youtubesta noita Doctor Who-aiheisia videoita, niin voinette arvata, miten mielenkiintoni kasvoi. River Song tai pitäisikö sanoa Melody Pond on ihana, kaunis ja samalla niin surullinen hahmo, jonka toivottavasti tulen muistamaan aina <3

Toinen henkilö, jota ihailin oli Emily Grace Murdochista. Otin hänet het lempihahmokseni, kun kaverini välityksellä törmäsin tähän I-ha-naan sarjaan (joka on nyt tauolla!! Niisk..). Pidin myös paljon Juliasta, mutta jotenkin Greorgini Reillyn hahmo sytytti enemmn tunteita, vaikka pidinkin myös paljon sarjan muista hahmoistakin!! Voi kumpa Murdochin alkaisi taas... Samoin Doctor Who!

Nyt tv:eestä ei tule oikein mitään hyvää sarjaa, jota seuraisin, kuten näitä edellä mainittuja. Hinnalla millä hyvänsä on kyllä hyvä, mutta se ei kumminkaan sytytä minua liekkeihin, eikä saa minua itkemään silmiäni päästäni tai odottomaan malttamattomana seuraavaa jaksoa sydän kurkussa.

Vielä viimeisimmäksi laitan tähän lempivideoni Doctor Who:sta ja Murdochista.
Tämä video on yksi ihanimmista Riveriä koskevista videoista:


Ja tämä Murdoch <3

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Omenapuu laulaa

"Näet taivaat täynnä
jaarittelevia pajunkissoja
pilveksi pukeutuneita hevosia
ja harkittuja siirtoja
tämän kailotamme kaikille
maailman taveille tiedoksi:
jokainen askel
on eteenpäin
kohti uutta kesää..."

Kirjan nimi: Omenapuu laulaa
Kirjailija: Kirsti Kuronen
Sivumäärä: 276 sivua
Kustantaja: Karisto

Minulla ei ole itseasissa pienintäkään aavistusta, miksi halusin lukea tämän kirjan. Ehkä syynä oli kirjan kansi tai toisaalta omenapuiden laulu saattoi kiehtoa minua.
Kirja kertoo kahdesta täysikäisestä tytöstä Riikasta ja Katrista, jotka ovat päättäneet lähteä lintsaamalla PMMP:een keikalle kahdestaan. Tyttöjen matka saa kuitenkin mutkia kun he törmäävät Tanuun ja runoja kirjoittavaan Eliakseen.
Tanu ja Elias ovat menossa kaverinsa mökille ja muutaman suolapähkinän ja runon lausumisen jälkeen tytöt suostuvat lähtemään mukaan.
Elliaksen suurin haave hinnalla millä hyvänsä on päästä runoilijaksi, mutta ei kuuluisan äitinsä varjossa.
Eniten pidin tässä kirjassa siitä, että siinä oli huumoria ja nauroin pariin kertaan ääneen tätä lukiessani. Muutenkin pidin kirjasta paljon, paitsi....
Että tässä kirjassa lukujen kertojahahmojen vaihtaminen ei toiminut! Koska. Yleensähän, kun kirjoitetaan toisen hahmon näkökulmasta niin tarinaa jatketaan, tässä kirjassa ei ja se oli häiritsevää, koska jouduit lukemaan samoja tapahtumia kahteen kertaan.

"-Katso koominen lehmäparvi, Tanu osoittaa ulos auton ikkunasta. -Toljottavat kaikki samaan suuntaan.
-Lehmälauma, korjaan.
-Yhden lehmän pystö on pystyssä, Tanu jatkaa.
-Häntä.
-Ruskea kuopii tassullaan.
-Sorkalla.
-Relaa, Elkku! En minä ole tosissani.
-En minäkään."

Mutta tälläinen tällä kertaa tuli luettua! Kommentteja? :3
Suosittelen sellaisena välipalakirjana!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

I'm in love. What else can I say?

Kysymys: Oletko varma, että haluat lukea lisää tätä sekavaa hölpötystä?
Jos vastaus oli kyllä niin olkaapa hyvä sitten..


Otsikosta voinette päätellä mistä nyt höpistään... Paitsi, että rajataan aluettamme hieman :D Nyt kyse ei ole siitä, että olisin sekopäissäni umpirakastanut, tai joku olisi riistänyt sydämeni ja vienyt sen mukanaan, jättäen minut itkemään epätoivoisesti, ei. Nyt on kyse aivan tavallisesti pienestä ihastumisesta.. (Kysyn kyllä vieläkin itseltäni, että miksi minä kirjoitan tätä..?!! Mutta kirjoitetaan nyt sitten tästäkin.. Opittepahan lisää minusta)

Toinen puoli aivoistani on jumittunut hyvin pahasti fantasiakirjallisuuden suutelukohtauksiin ja haluaa kohdata saman tosielämässä. Mahdotonta, vai mitä? Kouluumme ei ole 99,999% todennäköisyydellä tulossa mitään salaperäistä tummaa nuorukaista, joka saisi polveni lyömään loukkua ja veisi minut rakkauden maailmaan... Eikä näillä näkymin eteeni, ei valitettavasti ilmesty langennut enkeli tai komea vampyyri.
Aivoni silti elättelevät sitä hullua todellisuutta, että elääni ilmestyisi tälläinen henkilö, koska... Niin sehän oli hyvä kysymys..? Toivottomana romantikkona ne vain elättelevät silti toivoa mahdottomasta, koska olen todellakin hullaantunut rakkausfantasiakirjoihin.

Toinen aivopuoliskoni (se hitusen järkevämpi) ihastuu heti ja tämän takia minulla on ollut lukuisia ihastuksia... Niistä mainittakoon eräät koulussa olevat ja Doctor Who:n 11. Tohtori Matt Smith <3
Sitten on tietysti nämä ihastuksen omaiset samaistumiset ect, mutta niistä sitten joskus.

Sitten siihen nykyhetkeen... Olen tälläkin hetkellä ihastunut (myönnetään!!) mutta ihastuminen taitaapi olla yksipuolista, sillä vaikka kyseinen henkilö väittää, että hänellä on joku kiikarissa se en ole minä. En usko, että olisin. (Toinen aivopuolikoni elättelee tästäkin toivoa, mutta älkää unta nähkö hyvät aivoimpulssini!)

Se, miksi kerron tästä vasta nyt on hyvin sekalaista. Ensinnäkin luokallamme on ollut kauhea "minä varaan tuon pojan itselleni" systeemi, jossa en ole oikein uskaltanut sanoa mitään, koska ihastunut oli "varattu." Ja toiseksi, miksi kaikkien pitäisi tietää omista asioistani, kun ne lukevat kaikkien nenän edessä täällä netissä eivät ole minulle itsellenikään täysin selviä? Ja joka tapauksessa ihastumisesta koululle kailottaminen ei ihan ole minun makuuni...

Ihastukselleni (mikäli hän ei nyt jostain syystä tänne saavu ja tunnista itseään) en aio kertoa omista tunteistani, koska ihastuminen on minun kohdallani aika ohimenevää ja en kaipaa (ihastunut aivopuolisko: "Kaipaan, todellakin!") mitään suhdetta, koska ala-asteella ne eivät kovinkaan paljoa minua kiinnosta, ("Kiinnostavat!") eivätkä ne loppujen lopuksi ole minun mielestäni kovinkaan vakavia ("Voivat ollakkin!!")

Ystävistäni eräs veikkasi, että joskus että minulla ja ihastuksellani olisi jotain keskenämme. Vastaus, voi kumpa olisikin... vaikka en todellakaan harkitse vakavissani seurustelua. ("Kyllä harkitset! Aivan, kuten kirjoissa voisit heti langeta ihastuksesi jalkoihin tai itse asiassa kaulaan ja suudella häntä!)

Muttä tämän hienon avautumisen ja turhanpäiväisen löpinän jälkeen... ("Rakkaudesta puhuminen ei ole turhaa!!) Lopetan tämän tähän. Ja vielä viimeiseksi: Totuus suuresta osasta tätä piilee, jossain näiden kahden aivopuolikkaani välissä.

Fotogrammeja ja pieni avautuminen

Ensimmäinen fotogrammini on otettu avaimistani, koska niillä oli helppo aloittaa :)



Fotogrammeja tehdään siis pimiössä sellaisen projektorin avulla, jonka avulla voidaan valottaa valopaperi, jolle kuva muotoutuu kolmen kemikaalin avulla. Tämä projektorin alle laitetaan pelkän punavalon valossa tavalliselle valolle herkkä paperi, jonka päälle asetaan tavarat joista halutaan ottaa fotogrammi.

Sen jälkeen voidaan katsoa punavalo suotimen kautta, että kaikki kohdallaan ja valottaa paperi katkamisesta, johon on säädetty tietty aika. Tässä tapauksessa neljä sekunttia.
Paperin valottamisen jälkeen se viedään noin. 90 sekunniksi kehitteeseen, jossa kuva kehittyy. (Tämä näyttää ihan älyttömän hienolta, kun sen näkee ensimmäisen kerran!!) Kehitteen jälkeen paperi siirretään pinseteillä tai vastaavilla keskeytteeseen, jossa kuvan kehittyminen keskeytyy ja lopuksi 10 sekunnin kuluttua se siirretään 3-5 minuutiksi kiinnitteeseen. Loppuhuuhtelun jälkeen kuva ripustetaan kuivumaan ja simsalabim! Sinulla on fotogrammi tehtynä :D
Näiden tekeminen oli todella hauskaa, ensi viikolla pääsette näkemään valkovuokoilla ja muilla kasveilla tekemäni fotogrammini, mutta nyt saatte tyytyä näihin töihin.
Ja kun tavarat loppuvat kesken...



Syntyy tälläisiä <3

Ja tässä kuvataidekouluni loppuajallani piirtämäni silmä!



Pakko minun on vielä avautua eräästä asiasta... Luokkalaiseni ovat kohta kolmatta vuotta yrittäneet kysellä ihastustani ja milloin minulla on muka ollut kolmiodraamaa muutaman pojan kanssa ja viimeisimmäksi tämä "salasuhde" opettajaan. Hyvät ihmiset uskokaa, että minulla ei ole sitä ihastusta!! Tai ehkä onkin... ;) Mutta en kerro, koska siitä kuitenkin nuosisi niin paljon kohua, että en viitsi, sillä voihan olla, että ihastukseni olisi ollut "varattu." Nämä ala-asteen seurustelusuhdesotkut ova kyllä hienoja... Mutta nyt pistän tämän pajatukssen poikki! Tulkaa kyselemään kommenteissa, jos tahdotte lisätietoa! :D Tulen kyllä takuulla tästä vielä postauksen....

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Titanicin katselua ja unisuunnitelmia

Ja taas se viikko pyörähtää käyntiin, this time hyvällä mielellä. (Ai kauhea, nyt tuli tuli heti pyörimään päähän Taylorin Swiftin We Are Never Ever Getting Back Together... This time I'm telling you I'm telling you...)

Eilen katsoin kyynel silmäkulmassa ystäväni kanssa Titanicin ja siitä tarkemman postauksen voitte lukea kaverini Pearl Cloverin blogista täältä
Oma mielipiteeni:
Pidin elokuvasta, mutta jotenkin alku tuntui pikäveteiseltä ennen kuin Rose pääsi kunnolla tämän "uppoamattoma laivan" kyytiin.
Lempikohtaukseni oli ehdottomasti Titanicin varmaan kuuluisin kohtaus, jossa Jack ja Rose nojaavat kaiteeseen Rosen levittäessä kätensä auringon säteiden värittämää taivasta vasten :)
Ja lempihahmoni taisi olla Rose, koska elokuvassa käytetyt vaatteet <3 ja Heart of the Ocean! Rakastuin siihen koruun :D
Elokuvan loppu tuntui jotenkin vain tulvaveden mässäillyltä ja valojen välkehtemiseltä, mutta pidin siitä silti! Koska Titanic on kaikessa kaameudessaan uskottomattoman taidokas ja kaunis elokuva! Ei tylsä!! Kuten jotkut väittävät...
Titanicin takia minulla myös jäi soimaan eilen illalla päähän tämä kiitos yli viisi minuuttia kestävien lopputekstejen, joista ei kuitenkaan ehtinyt lukea kunnolla oikein mitään...

Mutta se, miksi varsinaisesti aloin kirjoittamaan tätä postausta oli se, että alan pitämään tällä ja ensiviikolla unipäiväkirjaa!
Kyllä. Kaikkia kiinnosta varmasti lukea unistani... Ei vaan, ajattelin kirjata uneni muistiin, mikäli ne aamulla muista :D Olen aina halunnut tehdä näin ja nyt tämän blogin kautta minulla ehkä riittää motivaatiota tähän :) Hauskaahan olisi jos joku muukin innostuisi tästä!
Mutta siis kahden seuraavan viikon aikana tavoitteena saada vähintään kaksi uniaiheista postausta tehtyä! :D Toivottavasti en vain näe niin outoja unia kuten aiemmin.

Tähän loppuun kertoisin vielä, että mikäli et ole lukenut viimeisinä kirjapostaustani *mars mars lukemaan se* niin tällä viikolla tavoitteena olisi lukea kirjat:
Hiljaisuus ja Tuletko sisarekseni
Kirjapostaus tulossa kirjasta Omenpuu laulaa :) Tahtoisin myös tietää teidän mielipiteitänne näistä kirjapostauksistani! Ihan vain siltä kannalta, että kannattaakohan minun niitä tehdä, kun niille ei näytä kovinkaan suurta suosiota kasvavan...

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Veritaika

Kirjan nimi: Veritaika
Kirjailija: Tessa Gratton
Sivumäärä: 370
Kustantaja: Random House Books for Young Readers

Sain eilen luettua loppuun tämän ihanan kirjan, jonka valitsin luettavaksi sen nimen ja jatko-osan takakannen vuoksi. Kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta tykäistyin paljon kirjan jatko-osan kanteen, että minun oli pakko lainata tämä kirjastosta.

"Minä vain tuijotin tähtiä. Halusin nähdä niiden liikkuvan. Olin aina halunnut."

Pidin paljon tästä kirjasta, sillä se hyvän kirjan tapaan herätti lukijassa ajatuksia. Veritaiat, magia, loitsut, riimut ja rakkaus näkyivät hyvin kirjassa. Tämä kirja oli myös omaperäinen, sillä en ole ennen törmännyt tälläiseen kirjaan. Veritaiat, joita kirjassa tehtiin veren, suolan ja mm. hopearasian avulla olivat mielenkiintoisia ja kirja kokonaisuudessaan mukaansa tempaava!

"Minun täytyisi käyttäytyä ikään kuin mikään ei olisi vialla. Ikään kuin en odotaisi että, mörkö saattoi loikata jokaisen kulman takaa. Missä muodossa hyvänsä. Näyttele. Näyttele.  Kyllä minä siihen pystyin. Olin näyttelijä. Tarvitsisin hilpeämmän naamion."

Kirjan päähenkilöt olivat Nicholaus ja Drusilla, eli Nick ja Silla. Heidän rakkautensa toimii hyvänä sivujuonena kirjassa.
Erityisesti samastuin Sillaan, koska hänen teatterilahjakkuutensa, naamiot ja koko yleisvaikutelma tytöstä, joka on löytänyt vanhempansa veren keskeltä kuolleena on vain niin erityinen. Se, että yleisesti kirjassa suurin osa sen ihmisistä pitää Sillaa hulluna lisää vain mielenkiintoani tyttöä kohtaan. Myös Sillan isältä saamansa sormukset vaikuttavat tärkeiltä ja pidin niiden tuomasta osuudesta kirjaan, sillä yleensäkin omissa kirjoituksissa henkilöilläni on jokin koru muistuttamassa vanhemmastaan.
Huomasin vasta jälkeenpäin, kuinka tärkeässä osassa veri on tätä kirjaa. Sitä esiintyi runsaasti kirjassa, mutta kuitenkin... kirjailija oli saanut kuvailtua sen ilman kamalia ällötyksiä.

"Hymyilevän, kimmeltävän pinkin naamion, jonka syrjillä kiemurteli helmiä ja kukkia."

Kirjan juonesta sananen:
Kirjassa tärkeänä paikkana on hautausmaa. Nicholaus on uusi Sillan koulussa ja bileissä tavattuaan kaksikko tapaa toisensa kunnolla. Nicholauksen menneisyys avautuu odottamattomalla tavalla ja pari huomaa liittyvänsä yhteen monellaki tapaa.
Hieman ennen kirjan tapahtumia,Sillan vanhemmat löydetään kuolleina Tyttö itse löytää heidät ja saan tällöin leiman hulluudestaan. Mitä tapahtuu kun salaperäinen Diakoni lähettää Sillan isälle kuuluneen loitsukirjan, joka koskee veritaikoja?

"Kaikki muuttuu, kun joku lähettää Sillalle merkillisen muistikirjan täynnä rönsyileviä kaavioita, riimuja ja viisikantoja. Naapuriin muuttaa Nicholas, jonka suudelmat ovat silkkaa sähköä. Sitten vanhempien hautakiveen ilmestyy punaisia merkkejä. Kun nuoret alkavat selvittää totuutta, he huomaavat joutuneensa pelottavien voimien pyörteeseen, jossa kukaan ei ole turvassa eikä keneenkään voi luottaa. Vielä pelottavampaa on löytää samat voimat omasta mielestään. On vain annettava vaiston viedä – ja veren ohjata."


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kuvataidetta ja pilviä


Parvekkeelta kuvattu


Viikko lähenee loppuaan... Kuluneella viikolla on tapahtunut paljon.
Ensinnäkin tällä viikolla tapahtui paljon hyvää ja hauskaa:

Sain historian kokeesta täyden kympin *aplodeja* ja pääsimme koulussa lukemaan Louis Sacharin kirjaa Paahde. Ensimmäiset 50 sivua luettuani voin sanoa, että koulussa luettavaksi sarjakirjaksi se on itseasiassa hyvä, sillä edelliset koulussa luokan kanssa luetut kirjat (Bertin lemmenhuolet ja Vinski ja Vinsentti) ovat jättäneet ikävän maun suuhun.

Toinen ihana asia oli, että pääsin maanantaina tekemään fotogrammeja pimiössä. Tämä oli oikeasti hauskaa ja innostuin oikein toden teolla kuvien kehittämisestä kolmessa eri kemikaalissa, pimiössä olemisesta ja punavalossa oleilusta. Ainut asia mistä en pitänyt olivat ne kertakäyttö hanskat...
Kuvan fotogrammistani ja tarkemman selityksen siitä saatte ensi maanantaina, kun pääsen räpsäisemään teoksestani kuvan :D

Torstaina pääsin tekemään koulun kanssa lisää kuvataidetta, nimittäin keramiikkaa mitä rakastan yli kaiken! Savi oli ihanan tuntuista ja viime viikolla aloittamaani lautasta oli hauska maalata. Myös paikka, johon pääsimme työnskentelmään oli kerta kaikkiaan ihana. Olimme kellarikerroksessa, hieman hobitin koloa muistuttavassa tiiliseinäisessä ja kattoisessa huoneessa, jossa lattian keskellä seisoi kaksi vanhaa puista pöytää. Savilieteväreillä oli hauska maalata ja lautasestani tuli hauskan värikäs, vaikka se ei vielä kuvassa näykkään, sillä työtä ei ole vielä poltettu eikä lasitettu.
Pääsin kokeilemaan myös dreijaamista. Dreijaaminen oli ihanaa! Kokeiluna syntyi pieni kuppi, jossa opettaja kyllä auttoi aavistuksen verran saven keskittämisessä dreijaan. Mikäli joku ei ymmärtänyt näistä kuvishöpötyksistä tarpeeksi tai haluaa kysyä jotain kommenttia tulemaan!




Ikäviä asioita, joita tällä viikolla tapahtui oli pienimuotoinen riita kaverini kanssa. Asiasta en halua puhua enää, mutta voin kyllä mainita sen tuottaneen paljon sähköpostiviestejä ja hieman itkemistä. Mutta pääasia, jonka tajusin tällöin oli se, että oikeat ystävät ovat niitä, joita et välttämättä näe, mutta jotka tiedät olevan olemassa. Rakastan ystäviäni ja haluan pitää teistä kiinni! <3

Eilen olin kaverillani ja pääsin nappaamaan muutaman kuvan vaihtelevasta säästämme ja seikkalustamme ystäväni kerrostalossa. Tiedättekö oikeasti, kuinka jännittävää seikkailu 7:nstä kerroksesta parkkihalliin muutaman rapun ja lukittujen ovien kautta voi olla? :D
Minun perustuuriani oli tietysti se, että kun olimme kaverini parvekkeella juomassa kokista ja säheltämässä puhelimien kanssa ilma oli ihana.




Mutta kun sitten...



Vettä sataa! Ja vielä kaiken lisäksi koulussa oli aiemmin satanut räntää ja nyt kun minun olisi pitänyt palata kotiin saan raekuuron päälleni... Normaalia luontoäidin oikkuilua? Kyllä, ainakin minun tuurillani...

Tämän viikon oli kuitenki kirjasaldo tähän asti:
Noin 50 sivua Paahteesta
Lähes kokonaan Veritaika niminen kirja

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Eilisen pohdiskeluja...


Olenkohan sittenkin liian nuori blogaamaan?

Tämä kysymys heräsi minullä eilen illalla, kun olin nukahtamaisillani. Kiertelin hieman tässä erillaisia blogeja ja sain jonkinlaiseksi ikähaarukaksi noin. 15-35 vuotiaat. Olen itse alle tämän ikähaarukan ja tulin miettineeksi, että olenkohan sittenkin liian nuori blogaamaan. Eräs kaverin väittää kyllä, että olen liian kypsä ja aikuimainen ect, mutta silti.

Ensimmäinen ongelma mihin törmäsin oli, että vaikuttavatkohan postaukseni liian lapsellisilta aikuisten silmissä. Olen oma itseni, mutta haluaisin silti vanhempienkin ihmisten mielipiteitä blogistani. Tämä tuli vain mieleeni...

Eikös se olekkin niin, että nuorethan pitävät stereotypian mukaan itseään niin "vanhoina ja kypsinä", mutta sitähän me emme taida olla... Joten, olisikohan pitänyt odottaa muutama vuosi vielä ennen tämän blogin perustamista?

Kaksi muuta ongelmaa joihin törmäsin olivat se, että jätin monet blogit kommetoimatta, koska en joko uskaltanut, tai keksinyt mitään kommentoitavaa. Toinen ongelma, tai itseassa huomio oli hymiöiden käyttö. En ole ollut ennen kiinnittänyt huomiota, siihen että kun sinulla on postauksessasi/kommentissa hymiö, se antaa sinusta heti ystävällisemmän kuvan. Huomasin skippaavani monet hymiöttömät blogit ylitse...

Mutta juu, eli tässä näitä iltapohdiskeluitani :D Mielipiteitä asiasta? Ja jos olette lukenut postauksiani kuulisin mieluusti mielipiteitänne, teiltä harvoilta jotka tänne eksytte....

Kirjoitettu 14.4 klo 22.10 illalla, kun nettiyhteys oli katki

Music - second after the books

Musiikista pitäisi varmaan osata kertoa lempikappaleeensa. Entäs jos niitä on niin monta... Tuttu ongelma? No minä tein sen seuraavalla tavalla. Kerron top 5 tämän hetkistä lempikappaletta!

1. Selena Gomez - The Heart Wants What It Wants Tämä kappale siksi, koska se on ihana, herkkä, kauns ja jää takuu varmasti päähän soimaan :D
2. Ariana Grande - One Last Time Tämä pyörii loopilla niin usein, että en olla kuulematta tätä kappaletta
3. Taylor Swift - Style Taylor on lempilaulajani ja tämä musiikki video <3
4. Haloo helsinki - Kuussa tuulee Tämä vain sai minut eilen hyvälle tuulelle
5. Jennifer Lawrence - Hanging Tree Tätä laulua olen itsekseni tällä viikolla lauleskellut, joten se yltää nyt top 5 joukkoon.

Pidän musiikista paljon ja kuuntelen sitä mielelläni, varsinkin illalla kirjoittaessa tai lukiessani. Itse en ole kovinkaan musikaallinen, eikä lauluääneni ole todellakaan parhaimmasta päästä :D Olen joitain lauluja itse kirjoitellut, mutta vaikka viime todistuksessa komeili musiikista 10 olen täysin tumpelo kaikkien sävelten ja melodioiden kanssa.

Kuuntelen musiikkia youtubesta tai radiosta. Radiota kuunnellessani kanavapaikka on poikkuksia lukuun ottama loop :D

Pidän eniten popmusiikista, mutta musiikin kuuntelu kallistuu myös hieman countryn ja rokin maailmaankin. Lempilaulajiani ovat mm. Taylor Swift, Katy Perry, Ariana Grande ja suomalaisista laulajista Sanni. Kovinkaan paljon mitään bändien soittamaa musiikkia en kuuntelu, joten Haloo Helsinki on suosikki bändini. Musiikin kuuntelu on aika lailla naipuolisien poplaulajien musiikkia. Pidän kuitenkin Taylor Swiftin kappaleista ja hän onkin lempilaulajani, jolta löytyy muutama kestosuosikkini, esim. Taylorin kappaleet Blank Space ja Teadrops On My Guitar ovat lemppareitani.

Musiikki auttaa minua nauttimaa elämästä, sen ja tanssin kautta pystyn ilmaisemaan itseäni ja pystyn näyttämään ihmisille kuka oikeasti olen. Musiikkia kuunnellassani pystyn rentoutumaan ja ajattelemaan asioita.

Palataanpas nyt tähän hetkeen.

Viimeisimmäksi kuuntelin radiosta:



Kappale, jonka mukana minun on vain pakko laulaa mukana:



Minua ärsyttävä kappale:



Suomalainen kappale, jonka kuuntelin viimeisimmäksi:



Kappale, joka pyörii minulla päässä:



Joten, tästä olette nyt saanut muutaman kappalevinkin ja päässyt hieman lukemaan suhteestani musiikkiin.



maanantai 13. huhtikuuta 2015

Valokuvia

Kun näitä kuvia tahtoo kertyvän ja minulla tylsää...
Eli tässä olisi muutama kuva vielä :)

Lisää kukkia :3

Oli pakko räpsäistä tämä kuva, kun tuo aurinko tuli noin kaunisti esiin puiden latvojen takaa

Kerrankin sain hyvän kuvan sammaleesta 
Ensimmäinen leskenlehti pongattu!
Puiston kautta oikaistessani...

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Langennut enkeli ja Riitasointu

Luin tässä äskettäin loppuun kirjan Riitasointu, joka on siis jatkoa kirjalle Langennut enkeli. Ajattelin tehdä niistä nyt tälläisen kooste postauksen.

Langennut enkeli ja Riitasointu


Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Sivumäärät: 299 ja 327
Kustantaja: Wsoy

"Seinällä Patchin takana oli peili ja hänen olkansa yli näin ylösalaisin olevan V:n muotoisen arven hohtavan mustana hänen ihollaan."

Langenneen enkelin nimi vastasi yllättävän hyvin kirjaa ja ylipäätään sen tunnelmaa. Langennut enkeli oli mielestäni hyvä kirja, joskin ehkä joissain kohdissa se muistutti paljolti jo lukemiani fantasiakirjoja. Langenneista enkeleistä olen ennenkin lukenut, mutta tässä kirjassa, tai paremminkin ehkä seuraavassa selviää enemmän tämän kirjasarjan langenneet enkelit. Sillä, ennestäähän on tuttua että langenneilta enkeleiltä revitään siivet irti ect. tässä kirjasta kuitenkin löysin jotain uutta näkökulmaa langenneisiin enkeleihin.
Riitasointu, sen nimen tajuaa vasta, kun on lukenut koko kirjan. Pidin paljon tästä nimestä. Se istui oikein hyvin kirjan juoneen.

Kansikuva ensimmäisessä kirjassa (joo pakko sanoa jotain tästäkin) oli mielestäni hieno ja pidin erityisesti siitä, että näiden kahden kirjan kansissa oli tuollainen hieno yhtäläisyys, nimittäin nämä sulat. En tiedä, miksi oikein pistin tämän merkille, mutta se oli hieno yksityiskohta. Muutenkin pidin näistä kansista erottuvasti tunnelmasta, kun joidenkin kirjojen kannet eivät vain toimi toisin kuin nämä.
Rakastuin Riitasoinnun kansikuvaan! Se on vain niin ihana. Tuo ukkosmyrsky ja se että kuvassa seisova tyttö antaa punaisen sulan tippua kädestään... Ja tytön asennosta välittyvä tunne <3 Tämä oli täysi napakymppi!

Nyt sitten siihen itse kirjan juoneen... Kirja kertoi tytöstä nimeltään Nora ja tytön biologian parista Patchista, salaperäisesti hymyilevästä tummasta pojasta. Kaksikko joutui kirjassa moniin jännittäviin tilanteisiin, aina pahamaineisista biljardisaleista huvipuiston laitteisiin. Kuka Patch on ja miksi hän salaa niin montaa asiaa? Entä miten tähän kaikkeen liittyvät koulun uudet oppilaat Elliot ja Jules, joiden menneisyys on hämärän peitossa?

"Kaikki varoittivat minua. He sanoivat, että minä olin vain yksi uusi päänahka vyöllesi, ja sinä häipyisit sillä sekunnilla, joilloin minä rakastuin sinuun. Minun on saatava tietää, etteivät he olleet oikeassa."

Riitasoinnun juonesta en voi kovinkaan paljoa kertoa spoilaamatta ensimmäistä kirjaa, mutta sen verran vihjaisen, että kirjassa Noran kuollut isä on tärkeässä roolissa ja tämä tekee kirjasta äärimmäisen mielenkiintoisen. Pidin ehkä tästä hieman enemmän, kuin sarjan ensimmäisestä osasta.

Pidin paljon näistä kirjoista, ne olivat hyviä, mielenkiintoisia, jännittäviä ja suosittelen niitä kaikille nykyajan fantasia-romantiikkakirjoista pitäville! Vaikka kirjasarjan olikin ehkä hiema kliseinen, tyttö tapaa salaperäisen "pahanpojan" ja kieppuu koko ajan mustasukkaisuuden tai kauhun tunnetiloissa. Riitasoinnussa ilmestyi myös, tuttu kolmiodraamayhtälö, kun Noran vihollinen Marcie ilmestyy kuviohin.
Nämä kirjat sai minut ensin nauramaan, mutta myös jähmettymään kauhusta. Ne olivat hyviä fantasiakirjoja :)

"Olet psykopaatti."
"Käytän mieluummin sanaa luova."

Ja tässä vielä kuva sarjan toisesta osasta

If you lost all your dream, you lost everything


Mietin mistä kirjoittaisin ja tulin lopulta päätökseen kirjoittaa hieman unelmistani. Unelmia minulla on niin monenlaisia, niitä on aina ensisuudelman saamisesta Tylypahkaan pääsemiseen.

Aloitetaan niistä järjettömistä haaveista. Minä haluaisin päästä Tylypahkaan, haluaisin löytää vaatekaapista tien Narniaan, saada pehmolelut vihdoin puhumaan minulle (yritin tätä ihan tosissani pienenä) ja mitä järjettömintä haluaisin oikeasti elää kaikkissa niissä tarinoissa mitä kirjoitan. Haluaisin, että muistaisin entiset elämäni... tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin. Niin ja joskus unelmoin osaavani lentää ja eritoten toivoisin, että osaisin ilmiintyä paikasta toiseen.

Tässä nyt tuli lueteltua aika monta erillaista järjetöntä unelmaa, mutta niitähän unelmat juuri ovat. Järjettömiä, ihmeellisiä ja niin helposti hajoavia.
Toivoin oikeasti pienenä, että saisin pehmolelut puhumaan minulle. Istuin niiden kanssa ja puhelin niille. Minä maanittelin ja uhkailin, sanoin sille yhdelle nallekarhulle, että en ikinä paljastaisi niiden salaisuutta. Minä todella uskoin, että pehmolelut elävät, minun nukkuessani ne liikkuvat talossa ja matkustavat salareittejä pitkin pehmolelukokouksiin. Yritin etsiä todisteita niiden liikkeistä. Minä, jopa mittasin viivaimella oliko nallekarhu liikkunut yön aikana senttiäkään... Lopulta aloin tajua, että pehmolelut eivät puhu. Ne vain katsovat meitä kiiltävillä mustilla silmillään ja valvovat touhuamme, kunnes hylkäämme ne tai lahjoitamme ne pois.

Jos minulta kysyttäisiin nyt mistä unelmoin juuri tällä hetkellä, vastaus olisi itseommellusta mekosta koulun kevätjuhlaan.
Ylipäätään nykyään haaveilen (köh köh.. Varsinkin osan matematiikan tunneista) iki oman kirjan julkaisemisesta, kesästä ja siitä, että vielä joskus pääsisin oikeasti elämään sellaista elämää, johon olisin tyytyväinen vielä vuosien päästä.
Viime vuonna suurin haaveeni oli päästä näyttelemään Doctor Whon tai Harry Potteriin, jos siitä tehtäisiin jatko-osa. Elättelen vielä pientä toivoa, että näin kävisi, mutta silti... Tälläiset haavet ovat lähes mahdottomia. Onneksi vain lähes.

"If you lost all your dream, you lost evething."
Taas näitä minun hienoja viisauksiani in english :D

Kukkia, musiikkia ja vettä

Aurinko paistaa, linnut laulavat ja tuulen henkäys leikkii hiuksillani. Kevät on todella ilmassa ja eilen ainakin oli yli 14° lämmintä. Nappasin eilen myös muutaman kuvan kasvavista kukista. Naapureille on niitä piha täynnä, mutta kyllä meiltäkin löytyy muutama kukkanen!!
Tajusin äsken, että hetkinen nyt blogissanihan vallitsevat Harry Pottereiden Korpinkynsien värit... (kyllä, täällä ilmoittautuu yksi kunnon Potter-friikki) Sillä nehän ovat sininen ja harmaa :D Mutta koska minähän olen ehta korpinkynteläinen ja monet taikaopistoissa olevat hahmoni ovat korpinkynsiläisiä, joten mitäpä noita enää muuttamaan.
Sanoisin itse ainakin pidän tästä ulkoasusta. Entäs te? Pidän tuosta vesitaustasta, koska vesi on ehkä läheisin elementti minulle. Rakastan musiikkia ja uimista, mutta en kyllä uimahalleissa, koska inhoan siellä olevaa klooria ja sitä, että ei ole kunnolla tilaa uida. Rakastan uida mökkini vieressä olevassa järvessä kesällä, kun voin sukellella rauhassa.
"Taivaankappaleena kuu ja elementtinä vesi" Tuo on jostain horoskoopistani ja se on jäänyt mieleeni. En osaa päättää sopisiko tähän jokin kuva vielä tuohon blogin nimen alle vai ei...
Kuuntelen tässä samalla musiikkia. Haloo Helsinki on ihana, samoin kuin äsken kuuntelemani laulun The Heart Wants What It Wants laulaja Selena Gomez <3
Mutta nyt voisin siirtyä tästä kirjan pariin. Luen tällä hetkellä Veritaika-nimistä kirjaa ja jos vain inspiraatiota riittää kyhään tänään tai huomenna kasaan pari kirjavinkkiä.


Kun aurinko paistoi....

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ollos tervehditty maailma!


Päätin nyt sitten perustaa blogin tänne bloggeriin. Musteella ja hopealla kirjoitettu on blogi, jonne kirjoittelen kaikenlaista, aina haaveista, kirjoista ja elämästäni ylipäätänsä.

Miksi blogi? Halusin perustaa blogin, sillä minulla on paljon sellaista, jonka haluaisin kertoa, mutta en pysty. Siksi blogi. Tänne voin kirjoittaa ajatuksiani kaikesta ilman, että joku kääntää selkänsä tai vaihtaa puheen aihetta.

Kuka minä olen? Jaa... Sehän on mielenkiintoinen mysteeri... Sanotaan, että minä olen nuori kirjoittamisesta ja taiteesta innostunut tyttö.

Ja? Muuta? No, rakastan lukemista ja kirjoittamista. Pidän myös piirtämisestä, keramiikasta, historiasta, kissoista ja omenista. Ajattelen, että elämäni on jakautunut moneen osaan. Minulla on tämä in a real life-elämä, netissä olevat miljoonat persoonani/elämäni, taiteeni ja hahmoni. Ne kaikki vaikuttavat elämääni, kavereitteni, harrastusteni ja koulun lisäksi. Kuvataidekoulun ja teatterikerhon lisäksi olen liittynyt tarinankirjoitussivustoihin ja ylläpidän toista blogiani. Pidän myös musiikista, erityisesti popista. Lempilaulajani on Taylor Swift. En ole kovinkaan urheilullinen, mutta tykkään metsässä liikkumisesta.

Millaisia kirjoja luet? Luen lähes kaikkiruokaisesti, mutta pääasiassa kirjavalintani ovat nuorten fantasia- ja romantiikkakirjoja. Joten tämän tyyppisistä kirjoista saattaa putkahdella postauksia ;)

Mitä oikein kirjoitat? Olen täysin harrastelija kirjoittaja, sillä kirjoittelen jonkinverran jotain monologeja, runoja ja joitain tarinoita. Jatkokertomuksia en yleensä saa kasaan, koska inspiraatio loppuu kesken kirjoituksen. (Poikkeus taitaa Lisa Wintherin tarina... Sitä voit käydä lukemassa täältä)

Mistä nämä nimet, Musteella ja hopealla ja nimimerkkisi? Blogin nimen valitsin kun pyörittelin päässäni miljoonaa vaihtoehtoa, lopulta tämä tuntui oikealta. Sillä rakastan musteella kirjoittamista ja piirtämistä ja hopea on sinisen lisäksi lempivärini.

Lizaah nimi tulee eräältä hahmoltani Lisa Wintheriltä. Minua voit myös kutsua nimillä, Lix, Liz, Lisa ect. millä ikinä haluattekaan :) Oikeaa nimeäni en kuitenkaa kerro.

Mutta tervetuloa blogiini nyt kumminkin! Jos kiinnostus heräsi, niin laita ihmeessä kommentin poikasta tulemaan :) sillä lueskelisin niitä mielelläni :D

Minusta muualla? 

Olen mm. instagramissa