tiistai 19. kesäkuuta 2018

how are you doing sweetie?


You see a happy girl - I see a broken soul.

Näette punaiseksi lakatut kynnet ja pitkät hiukset - oletatte, kuten minäkin oletin, että kaikki on hyvin ehkä pientä stressiä lukuunottamatta. Tai nythän on kesä, ei enää tarvitse stressata koulusta. Tänäänhän minä kävelin tulevaan lukiooni vastaanottamaan lukiopaikkani. Kättelin rehtoria ja ojensin todistukseni eikä siinä mennyt montaakaan minuuttia.

Puolet kesäkuusta mennyt ohi kuin silmänräpäyksessä, kesätyöt sujuvat hyvin ja enää on muutama päivä jäljellä.

Luin tänään paksun ihanan ja siltikin sydäntä särkevän kirjan loppuun, josta kerron teille ensi viikolla, aloitin toisen ja juhannukseksi on suunta taas mökille. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta todellisuudessa ne päivät, jotka tuntuvat normaaleilta jättävät olon hiukan tunnottomiksi ja huomaan itkeväni ehkä joka toinen ilta.

Ja siltikin, jos joku kysyisi minulta mitä kuuluu vastaisin: "mitäs tässä, ehkä vähän väsyttää." Ei kukaan kysy, ei huomaa ja miksi huomaisikaan, kun minulla itsellänikin kului niin kauan aikaa huomata - hei nyt ei ole kaikki ihan hyvin.

Joten kuulumisiksi sanon: nautin siitä, että nyt on pride month ja yritän saada itseni takaisin kirjoittamisen pariin.

Tiedän, että se taipale alkaa sillä, että avaan kirjan ja luen toisten kirjoittamaa taidetta. Sillä kuten joskus huomasin, parhaiten inspiraation löytää, kun omaksuu ja pohtii toisen kirjoittamia ajatuksia.


tiistai 12. kesäkuuta 2018

hey it's okay not be okay


take a deep breath. You're doing amazing, sweetie.



aamuviideltä herään itkien painajaiseen, jonain iltana painan otsan vasten kylpyhuoneen kylmää peiliä

tuijotan eteeni ja mikään ei tunnu muuttuvan - yksikään ajatus ei halua lakata kiertämästä päässäni rataansa, sateliitit eivät putoa maahan, eivät pala ilmakehässä - kaikki, kaikki on vain avaruusjätettä kosmisessa maailmankaikkeudessa, jonka olen mahduttanut pääni sisälle

hetken verran luulen, että kaikki helpottaa
on onnellinen iltapäivä, jolloin syödään kesäkurssilla lasten tekemiä karlajanpiirakoita
rauhallinen hetki viikonloppuna mökillä järvenrannassa auringonlaskun aikaan

mutta aina

seuraavana iltana tai vähintään viikon päästä


löydän märän kyynelläiskän poskeltani,
viivan, jota seurata

päättömästi, sokeasti
niin kuin seuraan näitä tunteita

tyhjyys löytää kotinsa sisältäni, minä valvon ja vatvon ja mietin, miksi sinäkin tunnut niin kaukaiselta


keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

how do I cope? || puhutaan mielenterveydestä


Katsoin tänään mielialakalenteriani - näin liian paljon itkuisuutta ja alakuloa. Koetin ihan vain mielenkiinnosta katsoa 13 Reasons Why-sarjaa, mutten päässyt ensimmäistä jaksoa pidemmälle - suljin sen, koska tiesin, etten halua yötä vasten huono oloa ja, etten kestäisi katsoa sarjaa pidemmän päälle kuitenkaan.

Kasvoillani on hymy suurimman osan päivää, mutta iltaisin tuntuu, että odotan vain tekosyytä saada itkeä. En aina, usein on hyviä päiviä. Mutta niinä huonoina päivinä uin niin syvissä ajatusvesissä, että se tuntuu mitätöivän kaikki ne hyvät ihanat päivät, jolloin minulla on kaikki syyt vain nauraa ja hymyillä.

Tässä on ollut monta monta kuukautta aikaa kehitellä ja keräillä ajatuksia, jotka on hyvä kerrata, kun paha olo tai päivä iskee. Nämä asiat pitäisi minun muistaa useammin ja siksi tahdon ne tänne ylös kirjoittaa.

- Aina on lupa aloittaa alusta.
Seuraava päivä on aina uusi päivä, jolloin asiat voi tehdä toisin tai yrittää uudelleen. Tai sen uuden päivän voi luoda keskellä tätäkin hetkeä, ota päiväunet tai pidä tauko - sen jälkeen voi jatkaa taas.

- Itkeminen ei tarkoita heikkoutta.
Tiedän tämän, mutta kiukustun aina itselleni siitä, että itkeminen saa minut näyttämään heikolta niin muiden kuin omien silmienikin edessä.

- Jos vain pystyt, vedä syvään henkeä ja kirjoita ylös kaikki, mitä vielä sinä päivänä pitää saakaan loppuun.
Tätä teen usein. Kirjoitan ihan kohta kohdalta alkaen sängystä ylösnousemisesta, mitä seuraavaksi teen. Usein myös auttaa hermostuneisuuteen luoda ajatuksissa selkeä suunnitelma: nyt kävelen tuonne eteen, nostan katseen ylös ja hymyilen.

- Kirjoita se viesti, jos jotain jäi hampaan koloon, sano joo tietenkin ihana, jos joku ehdottaa, että hei nähtäisiinkö, ihmisistä eristäytyminen ei helpota oloa.

It's going to be okay, darling.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

S U M M E R I S H E R E


take it easy this time.


Hip hei, stipendi, ruusu ja todistus kotona. Kevätjuhlapuheeni sujui hyvin ja keskiarvoksi muodostui sittenkin täysi 10.

Tuntuu hyvin epätodelliselta, että maanantaina ei tarvitsekaan pyöräillä kouluun ja vielä enemmän tuottaa vaikeuksia käsittää, että se lukio alkaa aivan kohta - kunhan nyt ensin tiedetään, että pääsenkö ykkösvaihtoehtooni.

Mitäs teidän kesäsuunnitelmiinne kuuluu?



Summer list

1. Read poetry books in nature
     Vähän vähemmän puhelimen selailua ja enemmän kirjojen katsomista nyt, kun sitä aikaakin pitäisi taas kesällä löytyä. Ja ehdottomasti runojen lukemista ulkona, jos vaikka pitäisi lukumaratonin.

2. Write your own poems, draw, create art
      En ole ikuisuuksiin piirtänyt yhtäkään kunnollista lyijykynäpiirrosta ja kun bullet journalinkin tulin aloittaneeksi niin voisi taas kirjoittaa jotain käsinkin.

3. Be with your friends
     Yökyläilyä, puhumista, kirjoittakaa rakkaat minulle kirjeet vaikka syntymäpäivälahjaksi. Perhaps make even new friends?

4. Enjoy your life.
      Valvo, jotta näet auringonlaskun, hyppää järveen uimaan vaatteet päällä, syö jäätelöä, etsi jotain uutta musiikkia kuunneltavaksi ja tee joka päivä jotakin, joka saa sinut hymyilemään.

5. Breathe.
      Ota ihan rauhassa ja kirjoita sotkuiset ajatukset ylös. Nyt on lupa vain maata sängyssä peiton alla, jos siltä tuntuu.


tiistai 29. toukokuuta 2018

We're the broken beauties



- aloitin bullet journalin tekemisen ja huomasin miten paljon nautinkaan tusseilla ja vesiväreillä leikkimisestä ja luovuudesta, jonka tulokset kerrankin eivät tule näyttelyyn tai opettajan arvosteltaviksi

- hain kaupasta jäätelöä, istuin koulussa pihalla kuuntelemassa musiikkiluokalaisten pihakonserttia - jestas, osaisinpa itsekin laulaa.

- kevätjuhlapuhe on perjantaita varten valmis ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaa jopa ehkä hitusen verran jännitän jotakin esiintymistä.

- teatteriesitys meni hyvin, sain ruusun ja ihmiset kehuivat monologiani 💗

- löysin muutaman uuden tuttavuuden instagramista ja on aina yhtä ihanaa voida samaistua johonkuhun.

- seuraava suunnitelma on, että kesäloman aikana (kirjoitan vielä tänne blogiinkin tarkemman listan) kirjoitan ylös kaikki ne sanat, jotka päivän aikana käännän englannista suomeksi. Koska juuri nyt on sellainen olo, että hei - niitä on todella todella paljon kiitos netistä löytyvän lyriikan.



maanantai 21. toukokuuta 2018

so tell me why my gods look like you


Hei tänään oli hyvä päivä, kun paistoi aurinko eikä koulussa tehty mitään kuin katsottu elokuvia ja kirjoituskilpailusta, johon olin osallistunut, sain palkintorahaa ja ruusun. Kirjoitin taiteen merkityksestä itselleni, siitä, kuinka tärkeä tämä kirjoittamisharrastuskin on minulle.

Äidinkielen tutkielman kirjailijaksi valikoitui lopulta Eeva Heilala, vaikka ensisijaisesti hän on ehdottomasti runoilija. Luin kymmenen kirjaa, yhdeksän runokokoelmaa ja yhden proosateoksen ja ihastuin kyllä hänen runoihinsa vielä entistä enemmän.

Kun Heilalan runot ovat niin yksinkertaisia, että niitä pystyy näin nuorikin tulkitsemaan, mutta silti äitiyden, luonnon ja naiseuden teematiikasta löytyy ajatuksia, jotka ovat kypsiä ja saavat pienen feministisen sydämeni hymyilemäään suunnattomasti. Säkeet, kuten: "Tämä on naisten aika.”, voisi olla kirjoitettu juuri eilen, vaikka Heilalan alkutuotanto on kirjoitettu 1900-luvun loppupuolella.

Miten surullista onkaan kuinka vähän loppujen lopuksi olemme saaneet tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta korjattua, eikä tämä vain koske naisten asemaa.
Luin muistaakseni eilen kolummin toksisesta maskuliinisuudesta, kuinka miehiä ei kannusteta tarpeeksi puhumaan tunteistaan ja kaikenlainen tunteilu edelleen mielletään naisten ongelmaksi. Kuinka ihanaa onkaa, että joskus tulee näitä tekstejä vastaan suomeksikin, kun tuntuu, että olen asiasta vain englanniksi lukenut.

Seuraavaksi voin suunnitella sitten 9.-luokkalaisen kevätjuhlapuheen, jonka pääsen pitämään ja opetella teatteripajan näytelmän repliikit.

Jestas, eihän tässä ole enää montaa päivää lomaan jäljellä. Tai no, kesätöihin.

tiistai 15. toukokuuta 2018

erase the hurt you brought my heart







Enää pari koulujuttua ja sitten yläaste on ohi. Enää muutama viikko. Tai oikeastaan 15 päivää, joista viimeisellä viikolla ei tehdä mitään.

Tänään oli oikeastaan ihan hyvä päivä. Oli valkoinen pitsipaitsa, farkkushortsit ja hellettä. Vaikka on toukokuu.

vaikka näin sinut
hymyilin
mutten en ollut onnellinen

kerran rikki revityt palaset
juurtuvat niin hitaasti paikoilleen
ei, vaikka välissä olisi kultamaalia
ja arpia vaalisi ilolla

sinun takiasi,
tai ei, minähän se tässä olen

itse olen kasvanut, sinä vain satuit matkalle mukaan
kunnes polut erkanivat
minä pyöräilin varjoista tietä

ehkä ensi syksynä
löydän sen pysyvän valon
jotta edes sinun näkemisesi
ei heitä taivaalleni pilviä

lauantai 12. toukokuuta 2018

it feels like heaven with you



En löydä sanoja, jolloi käsitellä tätä ilman, että syyttäisin itseäni. It doesn't even help that I write those thoughts in English. It doesn't feel like I would be writing about someone else's thoughts.

No.

These are mine. I'm here and I'm breathing even though this feels like I'm suffocating because of things I should be doing instead or should not be thinking at all. I should not compare myself to others, I shouldn't think of you.

I'm tired. I'm tired of listening what kind of person you want me to be. Let me be alone - wait please don't, tell me how beautiful I am, but not now, 'cos it would feel like I forced you to do so.

I found a poem in instagram today, which described my feelings perfectly. The deeper thought in that poem was: "Letting you go was easy, but trying to live without you is much harder."

Because you're still there and I shouldn't care.

Jos asian tekeminen vie vähemmän kuin viisi minuuttia, tee se. Tällä ajatuksella sain tänään itseni tekemäänkin hyödyllisiä pikkujuttuja ja tuntui oikeasti hyvältä.





tiistai 8. toukokuuta 2018

the old you is gone




sullon kaiken sisälleni
nielen kuivaa paperia,
sanoja, tavuja
tulisitte ulos

tekee mieli oksentaa,
reunat riipivät kurkkua
polttelee, maistuu niin pahalta

mutta mitään ei tule

ei itkua eikä ahdistusta
jää vain tämä alakuloinen tunnelma
välitila, joku sammutti tunteeni
tukahdutti ajatukseni
taisin tehdä itse
eikö niin?




Tekisi niin kovasti mieli kirjoittaa, mutta juuri nyt - tai oikeasti jo hetken aikaa, en ole saanut sanoja paperille oikeaan muotoon. Runoja syntyy silloin tällöin, eilen illalla viisikin kappaletta ja ylhäällä oleva on niistä paras.

Hei tänään minulle piti kuulua hyvää - aurinko paistoi, ajoin pyörällä kouluun farkkutakilla ja sain maalauskurssin maalauksen valmiiksi; jotakin jäi kuitenkin uupumaan. Tällaisina iltoina en vain osaa käsitellä syvää harmaata tyhjyyttä, joka saa suupieletkin pysymään alhaalla tehden hymyilystä niin teennäistä.

kaikki on hyvin
vähän vain väsyttää

lauantai 5. toukokuuta 2018

i can see clearly when you´re beside me



I can still feel the ocean
when I close my eyes
you´re there
smiling, I hear you´re laughing
doing your silly things

and everything
just calms down
like those waves hit the rocks
and slowly retreated back to the ocean

that was the rhythm of my heartbeat
when you hold me
and seagulls screamed




Kesä oli hetken aikaa täällä - yhtä aikaa ulkona ja täällä minun sisälläni jossain sydämen tienoilla. Se oli onnellinen päivä: paras ystävä, meri, tuulta hiuksissa, tämän vuoden ensimmäinen kioskijäätelö, joka oli minttusuklaan makuinen. Näin viime maanantaina maailman ihaninta ihmistä, viime kerta taisi olla tammikuussa.

Nyt siitä kaikesta tuntuu olevan jo ikuisuus. Omistaisinpa aikakoneen, jolla voisin matkustaa takaisin siihen auringonpaisteeseen ja muurin reunalla hyppimiseen.

Vappuaattohan siinä kului, että matkusti lautalla Suomenlinnaan ja kiipeili silokallioilla. Nauroi niin ettei kyennyt lopettamaan hymyilemistä ja kävi syömässä nepalilaisessa ravintolassa. Olin onnellisempi kuin pitkään, pitkään aikaan, vaikka mitään sen erikoisempaa ei tapahtunut. Käveltiin vain ja oltiin. Taisin se kuitenkin minä olla, joka enemmän näytti maalaiselta kuin hän tai ainakin itseni sellaiseksi tunsin, kun kaikista mahdollisista paikoista halusin luonnon pariin - pois sieltä ihmisten ilmoilta, joita vappuaattona liikkui kaupungilla niin paljon.

Meri kimmalsi, jokunen niistä ihmisistä kummasteli, kuinka toinen käveli paljoin jaloin, mutta minkäs teet, kun korkoa oli kengässä kahdeksan senttiä ja jalkojen alla mukulakivikatu. Täytyy muistaa useammin tämän ihanan paikan olemassa olo ja tulla kesällä uudestaan pikniktarpeiden ja järjestelmäkameran kanssa. Harmitti, kun olin vielä aamulla miettinyt kameran mukaan ottamista.



En muistanut, että silmäsi näyttivät niin kauniilta.
Tai että saat minut niin onnelliseksi.

Kuinka olinkaan saattanut unohtaa, miltä minusta pitäisi tuntua, kun on hyvä olo.